Moni kansalaisjärjestö on laajentanut kasvokkain tapahtuvaa jäsenhankintaa pienempiin kaupunkeihin Helsingin tiukan kilpailuasetelman vuoksi. Kasvokkain tapahtuva jäsenhankinta, niin sanottu feissaus (face-to-face), tuli Suomeen 2000-luvun alussa.
"Esimerkiksi Oulu, Tampere ja Turku ovat olleet hyviä. Teemme myös etämatkoja, joissa muutama feissari menee viikoksi johonkin pienempään paikkaan", Unicefin kampanjapäällikkö Susanna McGlynn sanoo. Kadulla tapahtuvan jäsenhankinnan voi sanoa mullistaneen monen kansalaisjärjestön talouden. Esimerkiksi Suomen Greenpeacen tuloista noin 90 prosenttia tulee kadulta löydetyiltä lahjoittajilta kuukausittaisena suoraveloituksena.
WWF:n talouspäällikön Harri Lundelinin mielestä feissauksen etu muihin varainhankintamenetelmiin nähden on se, että uusi lahjoittaja saa kerääjältä heti tietoa eikä joudu yksin pohdiskelemaan, mihin tulikaan liityttyä. WWF:n tuloista noin neljännes tulee feissaamalla hankituilta lahjoittajilta.
Viidessä vuodessa järjestöjen lahjoittajamäärät ovat moninkertaistuneet, mutta kasvutahti on jo alkanut taittua. Suurimpien kaupunkien kaduilla jäsenistä kilpailee kymmenkunta eri järjestöä. Varainhankintapalvelua neljälle järjestölle tuottavan Scandinavian Fundraisingin myyntijohtajan Sari Grönlundin mielestä feissaamalla tapahtuva jäsenhankinta on pienen notkahduksen jälkeen lähtenyt uuteen nousuun. Greenpeacen lehdistövastaava Mikael Sjövall ei myöskään usko, että kaikki potentiaaliset lahjoittajat olisi jo saavutettu. Jäsenhankinnan lisäksi haasteena on myös saada lahjoittajasuhteet kestämään. Sjövall kertoo, että lahjoittajat vaihtavat järjestöä tiheämpään tahtiin kuin ennen.
Grönlund vakuuttaa silti, että feissaus on järjestölle kustannustehokkain varainhankintatapa.