FDP haluaa taas mi­nis­te­ri­salk­ku­ja

FDP on Saksan RKP. Pieni liberaalipuolue on ollut viimeisten vuosikymmenten ajan aina hallituksessa, joko konservatiivien (CDU/CSU) tai sosiaalidemokaattien (SPD) tukipuolueena.

FDP on Saksan RKP. Pieni liberaalipuolue on ollut viimeisten vuosikymmenten ajan aina hallituksessa, joko konservatiivien (CDU/CSU) tai sosiaalidemokaattien (SPD) tukipuolueena. Ainoan poikkeuksen tekee päättymässä oleva nelivuotiskausi, jolloin hallitusvaltaan tottunut puolue on etsinyt rooliaan oppositiossa.

Ensimmäisen kerran moneen vuosikymmeneen Vapaat demokraatit - kuten puolueen nimi suomennettuna kuuluu - lähtee vaaleihin ilman selvää ilmoitusta hallituskumppanista.

Pitkään pidettiin itsestään selvänä, että FDP pyrkii porvaripuolueiden hallitukseen kristillisdemokraattien kanssa. Tällaisella hallituspohjalla Saksaa hallittiin Helmut Kohlin liittokansleriaika, 16 pitkää vuotta.

Sosiaalidemokraattien gallup-kiri vaalitaistelun loppusuoralla on kuitenkin muuttanut asetelmia myös FDP:n osalta. Epävirallisesti ovat useat liberaalivaikuttajat viime päivinä liputtaneet demarien ja liberaalien yhteishallituksen puolesta. Tällainen hallituskoalitio Saksassa oli 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa Willy Brandtin ja Helmut Schmidtin liittokanslerikausina.



18 prosentin
tavoite


Oppositiokausi ei ole ainakaan laimentanut FDP:n itseluottamusta. Puoluejohtajaksi valittiin nuori, televisiossa hyvin pärjäävä Guido Westerwelle, joka kaiken kukkaraksi nimettiin puolueen liittokansleriehdokkaaksi.

Sellaista poliittista pattitilannetta tuskin syntyy, että 40-vuotiaasta Westerwellestä leivottaisiin uusi liittokansleri. Se ei ole hidastanut Reininmaalla kasvanutta Westerwelleä. Sporttinen puheenjohtaja kiertää maata keltaiseksi maalatulla suurella asunto-autolla, "Guido-mobiililla", esiintyy Big Brother -ohjelmasta alkaen kaikissa mahdollisissa tv-ohjelmissa, antaa suuria lupaksia joista eniten on esillä ollut puolueen tavoite sunnuntain vaaleissa: 18 prosenttia äänistä.

Luku 18 on kaikessa FDP:n vaalipropagandassa esillä, vaikka sen toteutumiseen ei ole tainnut edes puheenjohtaja itse uskoa kesän gallup-suosion huippupäivinä, jolloin puolueelle mitattiin parhaimmillaan 13 prosentin kannatus. Nyt se on laskenut kahdeksaan prosenttiin, jossa siinäkin on lisäystä viime vaalien 6,2 prosenttiin.



Tulvat ja juutalaiset
huolenaiheina


Puolueen kannatus lähti laskuun samalla kuin tulvavesi Elbessä alkoi nousta heinäkuun puolivälissä. Luonnonmullistusten yhteydessä ei Westerwellen show-miehen tyyli oikein purrut. Iskulause "Me haluamme olla hyvän tuulen puolue Saksassa" upposi hedelmättömään maahan.

Toinen FDP:ltä sympatiapisteitä vienyt jupakka oli puolueen varapuheenjohtajan Jürgen Möllemannin riitautuminen Saksan juutalaisyhteisön johtajan kanssa. Möllemannin antisemitistiset lausunnot herättävät laajalti pahaa verta.

Tuoreiden, nuoriin vetoavien kasvojen lisäksi FDP on tarjonnut äänestäjille reippaita veronalennuksia, joustavuutta työmarkkinoille, kollektiivisten työsopimusten purkamista, valtion tukiaisten leikkaamista hiilikaivosten kaltaisilta vanhoilta teollisuudenaloilta ja suursatsausta koulutukseen. Puolueen keskeiset vaaliteemat ovat vahvistaneet FDP:n imagoa hyvätuloisten ja koulutettujen poliittisena kotina.

FDP ei ole lähtenyt kuitenkaan lähtenyt Itävallan vapauspuolueen - jota myös luonnehdittiin aikaisemmin "liberaaliksi" - tavoin kalastelemaan ääniä ulkomaalaisvastaisuuden sameilla vesillä.

Ilmoita asiavirheestä