Suomen hiihtovalmennuspiireissä keksittiin ennen Lahden MM-kisoja ottaa käyttöön ns. "farmakologinen ohjelma", jonka tarkoitus oli auttaa myöhempien aikojen gladiaattoreitamme vippaskonstein eteenpäin.
Muistamme liiankin hyvin, mitä sitten tapahtui.
Myös musiikin alalla - etenkin kovissa kilpailutilanteissa - jännittäjien syntyy houkutus parantaa suoritustaan lääkeaineilla, varsinkin kun Maailman antidopingtoimikunta WADA ei soittajien harjoitussaleihin kurkistele.
Mutta musiikissakaan lääkedouppaus ei kannata, vakuuttaa muusikkojen esiintymisjännitystä tutkinut jyväskyläläinen filosofian tohtori ja sellisti Päivi Arjas, joka luennoi esiintymistilanteen hallinnasta Oulun seudun ammattikorkeakoulun musiikin-opiskelijoille.
"Lääkkeet eivät vaikuta millään tavalla itse ongelman syyhyn. Toivon mukaan ne merkitsevät käyttäjilleen vain ensiapua, jonka aikana ihminen aktiivisesti etsii ratkaisua ongelmiin. Suuri osa esimerkiksi beetasalpaajien vaikutuksesta esiintymisjännitykseen on pelkkää lumetta", hän sanoo.
Esiintymistilanteessa vireytyminen on Päivi Arjaksen mukaan synnynnäinen ilmiö. Ihmisiä pitäisi opettaa hyväksymään omat reaktionsa, ettei jännitysoireita kohtaan ainakaan synny pelkoa tai häpeää. Jännittäminen ei sinänsä haittaa. Päin vastoin, siihen liittyvä vireytymisprosessi usein vain hyödyttää esiintyjää.
"Mikäli esiintymistilanteessa jää kiinnittämään huomiota esimerkiksi käsien tärinään ja äänen värinään, ne asiat usein vain korostuvat. Mutta jos ihminen pystyy keskittymään itse tehtävään, oireet vähitellen lievenevät ja jäävät taka-alalle." Mentaaliharjoittelun avulla voi etukäteen kuvitella erilaisia esiintymistilanteita ja valmistautua tulevaan.
Päivi Arjas sanoo, että nuoren muusikon kannattaa aloittaa pienillä, helpoilla ja vaatimattomilla esiintymisillä. Silloin hän oppii hallitsemaan esiintymistilanteet, joita pitäisi ensimmäisten vuosien aikana tulla eteen usein.
"Opetuksessa on tärkeää lapsen kehittymisen ja itsetunnon tukeminen, että hän pystyy rehellisesti, aidosti ja rohkeasti esittämään sen, mitä osaa. Täytyy oppia myös epäonnistumaan, koska niin tapahtuu jossakin elämän vaiheessa kaikille. Epäonnistumisen pelko on muusikoille erittäin tyypillistä."
Lue myös:Puolentoista metrin päässä voittajasta