Se oli 1990-lukua, kun kaikilla oli sama yhtenäinen univormu: Leviksen 501-farkut. Ne olivat yhtä aikaa sekä statussymboli että kestävä käyttövaate. Viisnollayköset edustivat laatua ja muodikkuutta. Joko ne omisti tai ei, mutta kaikki tiesivät, mitkä ne olivat. Sittemmin yksikään farkkumalli ei ole lyönyt itseään läpi samalla tavalla.
Nykyään niin tarjonta kuin kysyntäkin ovat hajaantuneet. Yksiä yhdistävät leggingsien ja farkkujen yhdistelmähousut jeggingsit, toisia taas värikkäät farkut.
”Joustavaa superstrechiä on monessa housussa. Sitä voidaan käyttää puuvillan seassa ohuemmassa kankaassa ja supertiukoissa malleissa. Aiemmin haluttiin sataprosenttista puuvillaa, nyt halutaan myös mukavuutta”, kertoo Vaasan JC:n farkkuvastaava ja ketjun farkkujen sisäänostaja Vildane Kelmendi.
Samoilla linjoilla on Mick’sin vt. ketjupäällikkö Reetta Määttänen.
”Dr. Denimin farkut toimivat kuin häkä joustavuutensa ja miellyttävyytensä vuoksi. Erityisesti ne ovat olleet suosittuja nuorten naisten keskuudessa. Farkuissa ei kuitenkaan ole enää olemassa yhtä mallia, jota käyttäisivät kaikki ikään ja sukupuoleen katsomatta”, Määttänen sanoo.