Potterien ja Tolkien-filmatisointien jälkilaskeuma työllistää kustantamoita. Fantasiakäsikirjoitukset ovat lisääntyneet.
"Nykyään magia tai velho hyväksytään romaanissa. Kaiken ei tarvitse olla koivuklapirealismia", toteaa Gummeruksen kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö Mikko Aarne.
Kollegoidensa tavoin hän on pannut merkille, että kotimaisten fantasiakäsikirjoitusten määrä on kasvanut 2000-luvun aikana.
"Yksi leimallinen piirre fantasiakäsikirjoituksissa on tekstiin siirtynyt fanittaminen", toteaa kustannusyhtiö Tammen kotimaisen kirjallisuuden kustannuspäällikkö Hannu Harju.
Nuoret ja innokkaat kirjoittajat rakentavat maailmojaan esikuviensa hengessä. Kustantajalle lähetetään useiden satojen liuskojen pituisia käsikirjoituksia. Usein pakettiin on tiivistetty tulevan sarjan ensimmäinen osa.
"Henkilökohtaisesti en ole ottanut julkaistavaksi yhtään kotimaista fantasiakäsikirjoitusta", Mikko Aarne sanoo.
Otavan lasten ja nuorten kirjojen osaston tuotepäällikkö Katriina Kauppila toivoo, että nuorimmat harkitsisivat, mihin energiaa kannattaa käyttää.
"500 liuskan kokonaisuus on valtava kirjallinen haaste."
Kustantamon tunnetuin fantasiakirjailija Ilkka Auer löytyi käsikirjoituspinosta. Lumen ja jään maa -sarjan kirjat sijoittuvat pohjoiseen maisemaan, vaikka Suomesta ei ole tietoakaan.
Esikoiskirjailija Mikko Karpin henkilöhahmot kulkevat tunnetussa Suomessa aina Suomussalmea ja kirjailijan synnyinpitäjää Vähäkyröä myöten.
"Kirja ei ole perinteistä fantasiaa haltioineen ja taikamiekkoineen, muttei välttämättä kaukana siitä. Velhojen tilalla ovat shamaanit ja prinssien tilalla mattimeikäläiset. Uskoisin, että henkilöhahmoihin samaistuminen onnistuu näin paremmin kuin perusfantasiassa."
Aikuisten maailmaan fantasiahahmojen on ollut vaikeaa tunkeutua. Mahdollista tämä kuitenkin on. Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi lienee malliesimerkki.
"Kenties Risto Isomäen menestys kertoo jotain. Jos tällainen kirjallisuus pystyy pureutumaan ajankohtaisiin aiheisiin, niin uskon, että Suomeenkin saadaan lisää uskottavaa kirjallisuutta tälle saralle", Mikko Karppi pohtii.
Kustantamot ovat vastahakoisia erottamaan aikuisten ja lasten fantasiakirjallisuutta. Harry Potteriakin kun luetaan useammassa ikäluokassa. Toisaalta J.R.R. Tolkienin Hùrinin lapset julkaistiin WSOY:n aikuisten osaston kautta.
"Onhan Taru Sormusten Herrastakin periaatteessa aikuisten kirja", WSOY:n kustannustoimittaja Mikael Ahlström muistuttaa.
Ahlströmin mukaan on jo myöhäistä puhua fantasiabuumista. Hänen nähdäkseen genrellä on jo yleisönsä ja markkinansa.
Otavan Kristiina Kauppila toivoisi, että fantasia antaisi jälleen tilaa jyräämilleen kirjallisuuden lajeille.
"Olisi mukava lukea puhdasta seikkailukäsikirjoitusta tai vaikkapa lasten jännitystä."