Oulun kaupunginteatterin syyskausi alkaa perjantaina 7.9. Jacques Offenbachin (1819-1880) oopperalla Hoffmannin kertomukset.
Kauhukirjallisuuden isä E. T. A. Hoffmann (1776-1822) kirjoitti kauhukertomuksia ja eli niissä itse. Myös Offenbachin "fantastisen oopperan" oululaistulkinnassa fantasia, kauhu, romantiikka, erotiikka ja hulluuskin ovat vahvasti läsnä.
Tarinoiden kulkua johdattelee paholainen eri hahmoissaan. Oopperan päähenkilö kertoo seikkailuistaan kolmen naisen kanssa. He ovat mekaaninen nukke, keuhkotautinen nainen ja kurtisaani.
Kysymys kuuluu, onko tämä unta vai viinien huumaa; osa luomisprosessia vai viinihöyryjen aikaansaamia harhanäkyjä.
"Oopperassa tulee ilmi E. T. A. Hoffmannin koko elämänaikainen saavuttamaton naisihanne. Naiset eivät itse ole demoneja, vaan miehisen demonin välikappaleita, tavallaan hyväksikäytettyjä, kun paholainen haluaa tuhota Hoffmannin", valottaa ohjaaja Leena Salonen.
Kapellimestari Dmitri Slobodeniouk sanoo, että jokainen meistä voi tunnistaa Hoffmannin hahmon itsessään, jo pelkästään sen takia, että sisäinen ajatusmaailmamme eroaa aina todellisuudesta.
Ensimmäinen ja viides näytös muodostavat teoksen raamit. Toisessa, kolmannessa ja neljännessä näytöksessä käydään Slobodenioukin mukaan "hyvin kaukana - ja äärimmäisen lähellä".
"Offenbachin musiikki on yleisöystävällistä, kaunista ja tunnepitoista. Hittejä oopperasta löytyy, mutta myös ´välijaksot´ edustavat samaa tasoa", Slobodeniouk mainostaa.
Näillä selviät hengissä
Oopperan ystävät muistavat Hoffmannin kertomuksista ainakin mekaanisen Olympia-nuken valssiaarian, joka vaatii esittäjältään kohtalaista koloratuuriosaamista.
"Olympian osa on hyvin lyhyt, mutta kaikelle kansalle tuttu. Tästä aiheutuu laulajalle sekä hyviä että huonoja seuraamuksia. Vaikka työ on nopeasti ohi, se pitää tehdä mahdollisimman laadukkaasti", selvittää Olympia, koloratuurisopraano Hanna-Leena Haapamäki.
"Konemaisesti nukkena esiintyminen on myös yllättävän vaikeata, koska ihmisen luontaiset liikkeet ovat pyöreitä."
Olympiaan rakastuu oopperan nimihenkilö Hoffmann, tenori Petri Bäckström. Hänen roolinsa taas lukeutuu tenorikirjallisuuden rankimpiin.
Bäckström esiintyi myös Savonlinnan oopperajuhlien viimeisimmässä Hoffmann-produktiossa, silloin fyysikko Spalanzanina, joka labratoriossaan rakentaa mekaanisen nuken.
"Savonlinnassa sain ranskalaiselta tenorilta Jean-Pierre Furlanilta eturivin vinkkejä Hoffmannin roolia varten tyyliin ´näillä selviät hengissä´. Furlan varoitteli, että sadan ensimmäisen esityksen aikana aina sattuu kovaa ja ääni häviää."
"Täällä Oulussa onneksi tehdään sopiva määrä hyppyjä, muun muassa Giuliettasta on napattu kortinpeluukohtaus pois."
Viimeksi Oulussa 1979
Edellisen kerran Hoffmannin kertomukset nähtiin Oulussa Leena Salosen ohjaamana vuonna 1979.
Tämän jälkeen oopperasta on maailmalla löydetty paljon uutta materiaalia. Oulun kaupunginteatterin tuotanto pohjautuu Fritz Oeserin 1999 viimeistelemään kriittiseen laitokseen, joka on sama kuin Savonlinnassa. Teoksesta onkin olemassa vain muokattuja versioita.
"Käyttämässämme laitoksessa esimerkiksi Muusan merkitys tulee voimakkaammin esille kuin muissa", selvittää ohjaaja Salonen.
Oopperan lavastuksen on suunnitellut Maija Tuorila, puvut Pasi Räbinä ja koreografiat Jorma Uotinen. Solisteina esiintyvät Petri Bäckströmin ja Hanna-Leena Haapamäen lisäksi muun muassa Anna-Maria Jurvelin (Antonia), Minttu Pesu (Giulietta), Rauno Elp (Lindorf, Coppélius), Ville Salonen (Andrès, Cochenille), Petri Antikainen (Luther, Spalanzani) ja Virpi Räisänen-Midth (Muusa, Niklaus).
Oopperan kuoroon kuuluu laulajia Tuiran kamarikuorosta ja Cassiopeia-kuorosta.
Hoffmannin kertomukset tuottavat yhteistyössä Oulun kaupunginteatteri, Oulu Sinfonia, Oulun ooppera ry. ja Oulun konservatorio.