Pohjois-Lontoon lauantai-iltapäivässä on sähköä ilmassa. Yli 60 000 katsojaa on ahtautunut uudelle Emirates Stadiumille seuraamaan Arsenalin ja Middlesbrough´n välistä valioliigakamppailua.
Stadionille saapuneet ihmiset eivät ole ainoita, jotka ovat ottelun hengessä mukana. Helsinkiläiseen ravintolaan on kokoontunut joukko punavalkopaitaisia Arsenalin kannattajia seuraamaan ottelua television välityksellä. Kyseessä on Arsenal Finland Supporters Clubin perinteinen tapa seurata kannattamansa joukkueen edesottamuksia.
Kannattajayhdistyksen jäsenet seuraavat ottelua seisaaltaan. Heidän joukossaan seisoo irokeesikampauksessaan Helsingissä asuva, mutta Ylivieskassa varttunut Janne Niemikorpi, jolle Arsenalin kannattaminen on luonnollinen osa elämää.
Niemikorven kiinnostus englantilaiseen jalkapalloon syntyi sillä perinteisellä tavalla, jonka tuntevat useimmat englantilaisen futiskärpäsen puraisemat kannattajat.
"Ilman muuta Aulis Virtanen ja TV2:n lähetykset toimivat sytyttäjänä. Pikkupoikana sitä aina avasi television lauantai-iltana", 31-vuotias Niemikorpi muistelee.
Myös rakkaus Arsenaliin on vanhoja peruja.
"Liverpoolia inhosin aina, koska se pärjäsi liian hyvin. Kaudella 88-89 Arsenal oli Liverpoolin vieraana ja sen täytyi voittaa kahdella maalilla voittaakseen mestaruuden. Niin vain kävi, että Michael Thomas iski yliajalla maalin ja Arsenal voitti mestaruuden. Silloin ajattelin, että tuon täytyy olla jotain mahtavaa."
Chelsea herättää tunteita
Arsenalin lisäksi Niemikorpi on seurannut tarkasti Englannin maajoukkueen edesottamuksia, mutta seura- ja maajoukkuefanituksen yhdistämisessä on mutkia matkassa.
"Kyllä se on hankala hurrata jollekin ManU:n Wayne Rooneylle", myös FC YPA:n ja Oulun Kärppien kannattajaksi tunnustautuva Niemikorpi myöntää.
Jonkin joukkueen kannattaminen tarkoittaa lähes automaattisesti antipatiaa joitain muita joukkueita kohtaan.
"Jos ennen Manchester United oli vihatuin - ja kannatetuin - joukkue, niin kyllä nyt Chelsea on niin vihattu, ettei toista löydy. Jos tuore Chelsea-fani yrittäisi perustella faniuttaan vaikka millä, niin ei menisi läpi tällaiselle vanhalle jäärälle."
Niemikorpi tuntee myös sympatiaa todellisia Chelsea-faneja kohtaan.
"Epäilen, voivatko he olla aidosti onnellisia Venäjän mafian rahoilla rakennetusta joukkueestaan. Entäpä jos Roman Abramovitsh päättääkin, ettei jalkapallo ole enää kivaa. Mitä sitten Chelsealle tapahtuu?"
Fanituksen
syvin olemus
Niemikorven ja Arsenalin suhde näkyy ulospäin päivittäisessä pukeutumisessa. Seuran pelipaita tai t-paita on tavallinen näky hänen päällään. Jos päälle on laitettava jotain muuta, vähintään pinssi ja rannekoru kertovat faniudesta. Arsenal-lakanatkin ovat pois käytöstä vain silloin, kun ne ovat pesussa.
"Se on kuin perhe ja siitä saa niin paljon. Jos lähdet Brasiliaan tai vaikkapa Kiinaan, ja näet Arsenal-paitaisen, voit mennä ja halata häntä", Gunners-fani tunnelmoi.
Niemikorven kiinnostus Arsenaliin on niin suurta, että mieheltä on pakko kysyä syitä siihen, miksei hän ole matkannut paikan päälle Lontooseen seuraamaan joukkueensa pelejä.
"Se on edelleen joku käsittämätön juttu, miten sitä ei ole saanut aikaiseksi. Tavallaan minua pelottaa, ettei siitä positiivisuudesta toipuisi ollenkaan. Jos sitä friikkiytyy ihan täysin, ja jatkossa kaikki rahat menevät matkustamiseen", Niemikorpi pähkäilee.
Arsenalin muutto uudelle Emirates Stadiumille tarkoitti perinteikkään ja historiallisen Highburyn stadionin loppua. Tilalle rakennetaan asuintaloja.
"Kadun lopun elämääni, etten käynyt Highburylla", Niemikorpi tunnustaa.