Miten ihmeessä he jaksavat? Eikö kunto ikinä lopu?
Pois alta! Lätkäfanit vyöryvät pitkin katuja ja kapakoita. Jänisräikät, rummut ja torvet saavat kyytiä. Äänihuulet ovet tulehtuneet.
Ostravaan on ahtautunut tuhansia jääkiekon ystäviä, jotka uskollisesti kantavat kotimaansa värejä pelipaidoin ja banderollein. Nopea silmäys Cez-areenan lehtereille kertoo heti, että tavallisesti pukeutuneet ihmiset ovat jo jääneet vähemmistöksi.
Päivän sana on "väriä naamaan ja väriä päälle".
Ja vaikka kasvoissa ei olisikaan mitään pakkelia, väriä niissä taatusti on. Väri on punainen, eikä se ole mitään auringon aiheuttamaa hehkua.
MM-kisoissa kukaan ei ole köyhä eikä kipeä. Rajuimmin ovat meuhkanneet tanskalaiset, mutta heti kakkosena kaahaavat sinivalkoiset suomalaiset ennen slovakkeja, joita on lukumääräisesti eniten.
Voimat loppuvat vasta aamuyön tunteina - jos silloinkaan. Kansallisuustunne kukkii kauniina ja voimakkaana. Ei haittaa vaikka kaukalossa tasoerot voivat olla hirvittävän suuret.
Tshekin kahdet edelliset MM-kisat 1985 ja 1992 merkitsivät kahdelle suomalaiselle leijonalle kovaa henkilökohtaista meriittiä. Hannu Järvenpää (9+2=11) oli koko turnauksen maalitykki 1985 ja Jarkko Varvio (9+1=10) seitsemän vuotta myöhemmin.
Nyt 2004 menestystarinaan voidaan mahdollisesti kirjoittaa yksi luku lisää, sillä leijonissa on kahden pelatun ottelun jälkeen jo kaksi kolmen maalin tekijää. Olli Jokinen ja Lasse Pirjetä kuuluvat MM-joukkueen suuriin onnistujiin.
He molemmat ovat suuria, hyvin liikkuvia keskushyökkääjiä ja pelaavat maailman kovimmassa jääkiekkoliigassa NHL:ssä. Kaukalossa heissä on paljon samaa, mutta kaukalon ulkopuolella yhtäläisyyksiä on vaikea löytää. Jokisesta on tullut kaukana Pohjois-Amerikassa maailmankansalainen, joka tietää, kuka on. Pirjetä sitä vastoin on säilyttänyt vaatimattomuutensa ja ylpeä pohjoissuomalaisista juuristaan.
Mitäs luonteesta. Pääasia, että peli kulkee.
Leijonien MM-joukkueessa on vain neljä pelaajaa kotoisesta SM-liigasta, jota pidetään maailman toiseksi kovimpana kiekkosarjana. Ihmetystä herättää se, miksi finaalijoukkueista - Kärpät ja TPS - ei MM-kaukaloon ole päässyt hyppäämään yhtään pelaajaa. Näin ensimmäistä kertaa SM-liigan historiassa 1976-2004.
Kärppien Jari Viuhkola saattaa vielä päästä mestarina jäälle, mutta hänen aikansa tulee aikaisintaan jatkolohkon pelien aikana vapun kieppeillä.
Kahdella kerralla aikaisemmin finaalijoukkueista on päässyt kisoihin vain yksi pelaaja; 1976 Katowicessa TPS:n Timo Nummelin ja 2003 Helsingissä Tapparan Esa Pirnes.
Aikaratas on ollut liigamitalisteille ankara. 1980-luvulla leijonien MM-kokoonpanot suorastaan pullistelivat finaalijoukkueiden pelaajia.
Suuntaus on ymmärrettävä. Hyviä pelaajia on entistä enemmän. Päävalmentaja Raimo Summanen on sanonut, että Suomella on eri puolilla maailmaa yhteensä noin 45 potentiaalista MM-kisapelaajaa.
Ennen vanhaan heitä oli puolet vähemmän.