Oulun vanhan musiikin festivaalin ranskalaisvieras Charles Barbier, 33, on äänialaltaan tenori ja sopranisti eli miessopraano.
Korkeilla miesäänillä oli etenkin renessanssin ja barokin aikoina käyttöä katolisen kirkon toimituksissa. Italiassa muut naiset kuin nunnat eivät saaneet laulaa messuissa, ja nunnatkin vain oman luostarinsa sisällä.
Korkean miesäänen historiallisia äärimuotoja edustivat kastraattitenorit. Heillä ei ollut sen paremmin naisen kuin miehenkään ääni, eikä edes niiden sekoitus, vaan jotain ihan erityistä.
Kastrointi tarkoitti, että pojalta leikattiin tai muuten tuhottiin kivekset ennen äänenmurrosta.
Toimenpiteen jälkeen testosteronin tuotanto romahti.
Muutaman vuoden päästä nuorella laulajalla oli pikkupojan äänihuulet ja aikuisen pääkoppa.
Kastrointi aiheutti hormonaalisesti myös sen, että laulajien kädet, jalat ja kylkiluut kasvoivat tavallista pidemmiksi.
Pienillä äänihuulilla, aikuisen miehen pään resonanssionteloilla ja suurella keuhkojen tilavuudella oli mahdollisuus yltää äänen laatuun, johon parhaatkaan naislaulajat eivät pystyneet.
Luonnollisempi ja yksilön kannalta inhimillisempi keino on synnyttää korkeat äänet laulutekniikalla.
Charles Barbier käyttää laulaessaan falsettia, mikä tarkoittaa fysikaalisesti sitä, että äänihuulet koskettavat toisiaan vain kevyesti ja 20–30 asteen kulmassa, kun täysjännitteisessä laulussa ne ovat horisontaalisessa asemassa ja täydessä kontaktissa.
Tänään keskiviikkona 30.1. Barbier johtaa Oulun tuomiokirkossa kello 19 barokkikonsertin, jonka ohjelmassa on pelkästään Georg Friedrich Händelin (1685–1759) musiikkia. Barbier muun muassa esittää säveltäjän kuuluisia kastraattiaarioita.