Työnantajien ajama paikallinen sopiminen jäi tupon yhteydessä pahasti taka-alalle, myöntää Elinkeinoelämän Keskusliiton toimitusjohtaja Leif Fagernäs ja muistuttaa, että liitoilla on nyt vuosi aikaa kehittää sopimista.
Jos paikallista ratkaisua ei löydy, keskitetyn sopimisen mahdollisuudet voivat heikentyä ratkaisevasti, hän varoittaa.
Aihe oli esillä neuvottelujen varhaisessa vaiheessa, mutta loppua kohti painottuivat raha-asiat, Fagernäs valittelee. Tuposopimukseen paikallisen sopimisen kehittäminen kuitenkin kirjattiin.
Liittokierroksella sovitut yrityserät vahvistivat jo kiinnostusta olevan, Fagernäs arvioi. Joskaan kaikilla aloilla ei ole valmiutta. "Mutta yritystaso on viime kädessä se, jossa palkanmaksutaso määritellään." Muuten uhkaavat heikko kannattavuuskehitys ja irtisanomiset.
Fagernäs antaa ymmärtää edeltäjänsä Kalevi Hemilän hakeutuvan EK:sta muualle. "Hänellä on paljonkin tehtäviä tarjolla teollisuuden piirissä." Mahdollisuuksia ja tarkoituksenmukaista ratkaisua on selvitetty EK:ssa. "Tämä ei ole mikään erityinen ongelma."
Tuottavuus ratkaisee
Palkkakehitys ylittää Suomessa ensi vuonna eurooppalaisen tason, mutta laskee myöhemmin. "Se on raskas. Riippuu paljon tuottavuuden kehityksestä, miten tässä mennään."
Siksi Fagernäs ajaa muutosta. "Joustavuus on työmarkkinoilla välttämätöntä".
Nykyinen solidaarinen palkkapolitiikka rasittaa hitaammin ja heikommin tuottavia toimialoja ja yrityksiä. "Nyt on vielä ensimmäisenä vuonna sekalinja, josta olisimme halunneet päästä eroon alkuunsa."
Tavoitteena on kehittää paikallista systeemiä siten, että yhteensovittaminen ja eräänlainen kontrolli säilyy keskitetyllä tasolla. Perusteluksi Fagernäs tarjoaa sitä, että rahapolitiikka tehdään Frankfurtissa ja finanssipolitiikkakin on aika pitkälle annettu.
"Minä ihan viihdyin", myhäilee toimitusjohtaja yllätysrooliaan tulopoliittisten neuvottelujen pääneuvottelijan tuolilla. Vetoapua tarvittiin, kun työmarkkinapolitiikasta vastaava johtaja Seppo Riski joutui kesken kaiken leikkaukseen. Työntekijätahon puheenjohtajien rinnalle ei voitu lähettää mitään apulaisjohtajaa. "Ei sellaista ajateltukaan."
Työntekijäleirissä tupotulokas saa suoriutumisestaan hyvän arvosanan. Jos nyt jotakin on kritisoitava, niin siitä, että pääneuvottelija ei osannut asettaa prioriteetteja. Kaikki tuntui yhtä tärkeältä.
Liittojen show
Torstaina allekirjoitettu historiallisen pitkä tuposopimus, eräänlainen "liittotupo", kattaa noin 90 prosenttia palkansaajista. Kattavuus ei ole kattoliittojen käsissä, Fagernäs kuittaa. "Se on liittojen show." Sitä paitsi sataan prosenttiin ei voitaisi edes päästä, sillä elintarviketeollisuuden työehtosopimus jatkuu vuoteen 2007 ja osa kuljetusalaa edustavan AKT:n sopimuksestakin avautuu vasta 2006.
Lakkoherkät ahtaajat kankesivat itsensä sopimuksen ulkopuolelle. Sen sijaan kattavuutta kailottaneet työnantajat ottivat järjen käteen ja allekirjoittivat. Olo on kohtuullinen, Fagernäs raportoi. "Ratkaisu ei ole ihanteellinen, mutta se on se, mikä oli saavutettavissa."
"En ole ollenkaan varma siitä, että tämä ratkaisu olisi niin hyvä, että se estäisi työpaikkojen purkamisen Suomessa. Kyllä se todennäköisesti jatkuu. Tässä suhteessa signaalit menivät osittain perille, osittain ei."
Mutta mikä olisi ollut vaihtoehto? "Emme usko että liittoratkaisu olisi ollut parempi. Siinä olisi hajontaa tullut valtavasti ja paljon riskitekijöitä. Jos tämä tupo olisi huonompi tulos, niin en sitten tiedä, olisiko se saatu aikaa keskusjärjestöjenkään välillä ja olisiko se sitten lopulta tullut näinkään kattavaksi."
"Laskelmat lähtivät työnantajille vain tunti kokonaisratkaisun jälkeen. Muuten nämä olisivat pillastuneet siitä, miten työntekijäpuoli markkinoi 2,5 prosentin korotusta. Pelkkää optiikkaa. Metalli käytti todellisia lukuja", Fagernäs kiittää.
Vuositasolla vaikutus on kaksi prosenttia vuonna 2005. Vuonna 2006 se on teollisuudessa 1,5 ja viimeisenä vuonna 0,8 prosenttia. "Jälkimmäiset ovat liukumillakin laskettuina kohtuullista tasoa", Fagernäs kertaa.
Bussilakko kirkasti
Tuponeuvottelut käytiin nyt ensi kertaa muodolliseen malliin kättä päälle -linjan sijaan. Sekä tavoitteet että neuvottelun tulokset dokumentoitiin, Fagernäs vahvistaa uuden käytännön. "Vaikka yhteisymmärrys ei merkinnyt suoraan sopimustekstiä, vaan siihen liittyvää."
Jo kesän selvitysvaiheessa "kirjailtiin yhtä ja toista" sitoumuksetta paperille. "Siitä muodostui tällainen käytäntö hyvin nopeasti."
"Minulle valkeni bussilakon selvittämisen yhteydessä, että aikaisemmin ei näin aina ole ollut. Siitä tulee omat ongelmansa, miten sopimuksia tulkitaan. Ehdottoman suositeltavaa - kaiken lisäksi juristi kun olen - että voitaisiin myöhemminkin katsoa, mikä tulkinta on oikea."
Kuuntelun taitoa
Haasteet vetävät Fagernäsiä puoleensa. Diplomaattiura on hyppyyttänyt moniin tilanteisiin ja kerryttänyt luottamusta. Neuvottelukokemusta on kertynyt niin tavaravaihtojärjestelmän alasajosta Neuvostoliiton kanssa kuin EU:n maailmankauppastrategiankin tiimoilta. "Niistä olen kuitenkin selvinnyt."
Neuvottelujen kulku on aina samanlainen. "Mikään asia ei ratkea ennen kuin määräaika on enempi tai vähempi jo mennyt umpeen, siihen liittyy aina valvomista ja tiukkoja tilanteita. Painetta kasataan loppuun, jotta ratkaisu saadaan. Se on hyvin inhimillistä ilmeisesti", Fagernäs toteaa.
Ensi kertaa hän kuitenkin neuvotteli suomalaisten kanssa. Mutta sekin vain selkeytti asiaa. "Ihmiset tarkoittavat mitä sanovat. Ei ole kulttuurieroja tulkitsemisessa." Oppineensa hän sanoo silti. Etenkin kärsivällisyyttä ja kuuntelemista.
Rempseästä tarkaksi
Rooliinsa tulokas antautui perehdyttämällä ay-konkarit näkemyksiinsä Kiinan matkalta. Näin tupokoneisto viritettiin konkreettisesti globalisaatiotupon vaatimaan sävellajiin.
Kukaan ei Etelärannassa tosin lyönyt nyrkkiä niin, että hyllyt kaatuivat, kuten Kouri aikoinaan. Silti ääni on Fagernäsin aikana muuttunut tupokellossa. Muutoksen vahvistivat vuorineuvostahon jyrähdykset nollalinjasta heti kesän kynnyksellä. Syksyn tullen neuvottelut tyrmättiin. Alettuaan ne loppuivat lyhyeen bussilakon takia. Aina uudelleen työnantajapuoli uhkaili. Kunnes yhtäkkiä valmiina oli "tuhti työelämän uudistuspaketti" (Lauri Ihalainen).
Fagernäs on yhä ilmeisen otettu siitä, että työntekijäpuoli tiivisti kymmenet vaatimuksensa vain kolmeksi kohdaksi. "Silloin voi arvata sen, että ne ovat tärkeitä."
"Työnantajat kutsuvat muutosturvaa työllistämismalliksi", Fagernäs hieman oikaisee. "Odotan, että sinne tulee resursseja." Työnantajalta odotetaan nyt aikaisemmin tietoa siitä, minkälaisesta työntekijästä on kysymys. Irtisanottujen uudelleenkoulutus ja ohjelmien laatiminen ajoissa on työvoimaviranomaisten vastuulla. Raimo Sailas lupasi, että tähän satsataan."
Poukkoilevan taktiikan käyttöä rauhallinen ja asiallinen Fagernäs ei myönnä.
Hän kuvaa työnantajien rajujakin reaktioita vain "reiluiksi kannanotoiksi" siitä, missä kulloinkin mentiin.
"Edellytyksiä neuvotteluille ei alkuun ollut. Vasta käynnistyksen yhteydessä palkansaajat kertoivat tavoitteensa. Sen jälkeen muodostui niin sanottu neuvottelutilanne", Leif Fagernäs kertaa tupon vaiheita.
Ay-kentällä uusi tarkkuustupo imi aktivisteista uskon ja motivaation. Paikallinen sopiminen töppäsi pitkälti siihen, että EK puuttui heti alussa pilkuntarkasti kehittelyyn ja sovellutuksiin liittotasolla.
