Yhteisöpalvelu Facebookin viime tiistaina sattunut käyttökatkos sai suomalaiset hetkeksi pois tolaltaan. Ainakin sellaisen vaikutelman sai, kun valtakunnan ykkösmedioista kaikki noteerasivat Facebookin, eli suomalaisittain naamakirjan, takeltelun verkkopalvelujensa etusivulla.
Verkon uutispalveluissa ja Facebookissa kyseltiin hetimiten käyttäjiltä, miltä palvelun kaatuminen tuntui. Reippaasti yliampuvissa vastauksissa kilvoiteltiin lähinnä siitä, kuka keksi epätoivoisimman tavan reagoida FB-taukoon.
Äkkiä ajatellen kyse onkin vähäpätöisestä ja tuollaisiin mittasuhteisiin nostettuna suorastaan naurettavasta asiasta. Mitä sitten, jos naamakirja on muutaman tunnin jumissa, työaikana? Onko se nyt niin merkittävä asia, jos ei näe kavereidensa sen hetken tekemisiä tai pääse itse kertomaan että aikoo kohta lähteä kahville?
On se merkittävä asia. Palvelun kaatumisen tekee merkittäväksi jo se, että se koskettaa tavalla tai toisella valtavaa ihmisjoukkoa. Facebook ilmoittaa sillä olevan lähes 1,9 miljoonaa suomalaista käyttäjää. Maailmanlaajuisesti sen käyttäjiä on jo yli 500 miljoonaa. Kyseessä on yksi maailman suurimmista verkkopalveluista, ellei suurin.
On sivumennen todettava, että naamakirjan Suomea koskevaa kävijätilastoa on ammennettu varsin isolla kauhalla. Verkkolehti Uusi Suomi laski, että kun pois luetaan alle 13-vuotiaat ja yli 65-vuotiaat, esimerkiksi Helsingissa Facebookin jäseniä olisi enemmän kuin siellä on asukkaita.
Ja Oulun kohdalle sijoitettu piirakkadiagrammi osoittaa, että yli puolet kaupunkimme kaikista asukkaista on Facebookin käyttäjiä...
No, kävijätilastot laatineen Flo Appsin tiedotteessa todetaankin, että tiedot ovat "suuntaa-antavia eivätkä tarkkoja lukuja". Ja paljon meitä joka tapauksessa on, vaikka tarkkaa lukumäärää ei tiedossa olisikaan.
Mutta Facebookin kaatuminen ei suinkaan koske pelkästään yksityisihmisiä ja heidän harmitonta verkkorupatteluaan. Yhteisöpalvelun mainioita sovelluksia hyödynnetään lukemattomilla muillakin sivustoilla.
Uutissivustot ovat niistä hyvä esimerkki. Kaleva.fi:nkin kiinnostavia juttuja voi jakaa naamakirjassa aivan vapaasti.
Verkon luonteeseen kuuluu se, että uusia asioita otetaan ennakkoluulottomasti käyttöön ja luovuus saa kukkia. Siellä toimivat linkittyvät villisti ja vapaasti toisiinsa ja pääsääntöisesti onnistuneesti.
Facebookin kaatuminen on kuitenkin esimerkki siitä, että palvelujen suosion ja linkittämisen räjähdysmäinen kasvu on paitsi hieno homma, myös monella tavalla haastava ja haavoittuva, monisyinen asia. Ja hyvinkin merkittävä asia.
Valtavaksi kasvaneen Facebookin kaatuminen on ollut oikeastaan vain ajan kysymys. Olisi ollut suoranainen ihme, että sen palvelinarsenaali ja sovellusten koodi olisi pysynyt tuossa vauhdissa mukana. Pikemminkin ihme on, että se pysyi suhteellisen vakaana näinkin pitkään.
Tässä yhteydessä sopinee pohtia sitä, että yhteisöpalvelut, kuten nyt vaikkapa Facebook, saavat edelleen monet vanhan liiton miehet ja naiset ylenkatsomaan ja väheksymään palveluita käyttäviä kanssaihmisiään. Heidän kuulee väittävän, että yhteisöpalveluissa olevat ystävät tai kaverit ovat keinotekoisia ja jollain lailla kuvitteellisia. Ja viisaat pysyvät moisesta kaukana.
Höpö höpö. Yhteisölliset palvelut ovat perinteisten keinojen rinnalla vallan mainio keino ihmisten väliseen yhteydenpitoon ja moneen muuhun hyödylliseen ja hauskaan tarkoitukseen.
Netissä on aivan oikeita ihmisiä ja aivan todellista, aitoa ja luontevaa ihmisten välistä yhteydenpitoa. Verkon yhteisölliset palvelut eivät ole puhelinta, tekstiviestiä tai vaikkapa kirjettä kummempia. Ne ovat vaan monella tapaa parempia.