Egyptiläistä taidetta on ihan tavattomasti Louvressa, jonne Napoleon rohmusi aarteita minkä ehti.
Hän perusti myös Egypti-instituutin 1799. Napoleonin ja hänen lähettämänsä tiedemiehet olivat ensimmäisiä, jotka todella alkoivat dokumentoida ja tutkia egyptiläistä kulttuuria. Hieroglyfien arvoituksen ratkaisi 1822 ranskalainen nuorukainen Champollion.
Pariisin Arabi-instituutin kaunis näyttely keskittyy faarao-kulttiin. Egyptin yli kolmetuhatvuotinen valtakunta oli ensimmäinen suuri, harvinaisen pitkäikäinen ja vakaa - mikä ei toki tarkoita etteikö sodittu.
Faarao oli yksinvaltias, sotapäällikkö, ihmisten ja jumalten välittäjä, ylipappi, joka piti myös jumalanpalveluksia suurina juhla-aikoina. Kuollessaan hän pääsi jumalten seuraan. Faaraoita oli kaikkiaan 400.
Otsalla kohosi
naaraskobra
Faarao-patsaiden kasvot ovat aina sulkeutuneet ja seestyneet, katsovat kauas, täytyyhän niiden herättää kansansa ehdoton luottamus.
Faaraoiden tunnuksia ovat rituaaliparta ja tärkätty raidallinen päähine. Se peitti otsan, jätti korvat näkyviin ja laskeutui rinnalle. Otsalla kohosi naaraskobra.
Egyptin kukoistuksen perusta oli hyvä kastelujärjestelmä. Niilin tulviessa hedelmällinen muta jäi pelloille ja niin saatiin viisi satoa vuodessa.
Oivallisessa hierarkisessa paikallishallinnossa tärkeitä olivat kirjurit. "Kirjuriasennossa" istuvien patsaiden lisäksi esillä on pitkälle papyrukselle kirjoitettu luettelo toimitetuista tavaroista, vehnästä taateliin. Lennokas lintulinjainen paperiveitsi, sinettisormus ja kirjoitusvälineet kertovat kirjurin työstä, niin myös kännykän näköinen savilaatta, johon on kaiverrettu Amenofisin kirje vasallille.
Palatsi kuin
kaupunki
Faarao oli toki myös perheenisä. Vaimoja ja lapsia oli useita. Niinpä Ramses II:lla oli viisikymmentä poikaa ja saman verran tyttäriä!
Vain päävaimo, kuningatar, ja hänen lapsensa elivät faaraon kanssa, muut kauempana valtaisassa palatsissa. Jumalallinen puoliso kuvattiin usein faaraon rinnalla, ja myös yksin, kauniina vartalonmyötäisessä mekossaan kuten puinen Ahmes Nefertari, taiteilijoiden ja käsityöläisten suojelija.
Ylelliset palatsit olivat kuin kaupunkeja, virkamiesten ja palvelijoiden lisäksi niihin kuuluivat työpajat taiteilijoineen ja käsityöläisineen, maat ja karjat.
Näyttelyn useimmat esineet tulevat Kairon museosta. Koskettava on faaraon punospohjainen puurunkoinen sänky, jalat kuin tassut. Muu kalustus oli istuimia ja mitä erilaisimpia arkkuja, joissa pidettiin vaatteet ja tavarat, joskus jopa astiat.
Uhkein teos on kolmemetrinen, neljä tonnia painava Tutankhamonin patsas, maalattua kvartsiittia. Tämän 18-vuotiaana kuolleen faaraon pyramidihauta oli historian ensimmäinen, joka löydettiin 1950-luvulla koskemattomana.
Yleensä ryöstäjät kävivät heti hautauksen jälkeen käsiksi mittaamattomiin kulta- ja jalokiviaarteisiin.
Kivisestä vessanistuimesta peiliin, meikkivälineistä kuivaneeseen linnunliha-annokseen: kultasäihkeen lisäksi saamme kosketuksen myös proosallisempaan arkeen, josta tiedetään melko vähän, sekin hautalöytöjen perusteella.
Lempikissan
uhrilahjat
Lukuisista tiilestä rakennetuista palatseista on vain vähän jäljellä. Pylväissä, seinissä ja lattioissa kuvattiin paljon kasviaiheita, siroja papyrustiheikköjä, joissa lymysi eläimiä - kasvit ja vesi kun olivat kuivassa maassa kallisarvoisia.
Kalkkimaalauskatkelma Eknatonin rakennuttamasta Tel-el-Amarnan palatsista on sitäkin arvokkaampi.
On kuitenkin hyvä muistaa, vaikkei näyttely siitä mitään hiisku, että pyramidit ja muut ihmeet olivat orjien rakentamia, kun taas kenen tahansa prinssin lempikissa sai upean arkun ja uhrilahjat.
Institut de monde arabe, Pariisi, 10.4.2005 saakka.