Forssan käräjäoikeus näki viimekeväisen mustasukkaisuussurman toisin kuin syyttäjä. Perjantaisen tuomion mukaan humppilalaisen Kaarlo Arolan teko jäi hilkun verran murhasta.
Vuonna 1950 syntynyt Arola tuomittiin 12 vuodeksi vankeuteen entisen vaimonsa miesystävän taposta.
Surmatyö tapahtui puukon ja metalliputken avulla forssalaisen lähiöravintolan edustalla 13. toukokuuta, kun vaimo ja uusi miesystävä olivat kello kolmen aikaan matkalla kotiin.
Arolan vaimo lähti nuorimman lapsen kanssa pois kotoa 1. 1. 2001 ja meni tyttärensä luokse. Syynä oli hänen mukaansa se, että mies oli uhannut tappaa hänet ja nostanut jo keittiöveitsen kohti. Maaliskuusta lähtien mies oli puhelimitse uhannut tappaa hänet ja uuden kumppanin lähes päivittäin.
Käräjäoikeus hylkäsi syytteet vaimoon kohdistuneista laittomista uhkauksista. Veitsellä uhkaamisesta ei ollut muuta näyttöä kuin vaimon kertomus. Hän ei ollut kertonut tyttärelleenkään, että olisi tullut tämän luo uhkausten takia.
Kymmenistä puheluista oikeus totesi saaneensa ristiriitaista tietoa. Näyttämättä jäi, että vaimolla olisi ollut perusteltu syy pelätä oman turvallisuutensa puolesta.
Käräjäoikeus huomautti, ettei puoliso itsekään ottanut uhkauksia niin vakavasti, että se olisi estänyt säännöllisen yhteydenpidon ja tapaamiset ex-aviopuolison kanssa.
Lähiravintolan tarjoilija tosin tarjosi omasta aloitteestaan vaimolle ja tämän kumppanille kyydin vain pari päivää ennen surmaa, kun huomasi vaimon pelkäävän tosissaan.
Laamanni Juhani Hirvosen johtama käräjäoikeus katsoi, että tappo oli tehty lähes niin raa’asti ja julmasti kuin rikoslain murhapykälä edellyttää. Rikos ei kuitenkaan ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä, sillä surmaaminen ei tapahtunut vakaasti harkiten.
Käräjäoikeus uskoi, että syytetty oli poikiensa kanssa lähtenyt tansseihin, mutta jäänyt kaikkien yhteisellä päätöksellä ajelemaan kaupungille. Oikeus piti mahdollisena, että mies ja pojat halusivat tarkkailla naisen liikkeitä äitienpäivälle puhutun tapaamisen takia.
Käräjäoikeus piti uskottavana väitettä siitä, että surma-astalot olivat sattumalta mukana autossa.
Oikeuden näkemyksen mukaan Arola joutui kiihtymyksen valtaan, kun hän näki entisen vaimonsa maassa verissään ja luuli poikansa puheittenkin perusteella syypääksi uutta miesystävää. Nainen oli kuitenkin kaatunut ja loukannut itsensä.
Käräjäoikeus tulkitsi mielentilaprosessin ristiriitaisia lausuntoja niin, että tekijä oli täysin syyntakeinen. Entinen aviopuoliso oli oikeudessa yhtynyt murhasyytteisiin ja vaatinut 75 000 markan vahingonkorvausta henkisestä kärsimyksestä. Oikeuden päätöksellä hän saa 1 000 euroa eli vajaat 6 000 markkaa.
Uhrin lasten kärsimyskorvausvaatimukset hylättiin sillä perusteella, etteivät he olleet isälleen kovin läheisiä. Isä oli lähtenyt kodista, kun lapset olivat yksi- ja kolmevuotiaat. Sittemmin hän oli tavannut poikiaan vain kerran tai kaksi vuodessa.
