Ex-huip­pu­pe­sä­pal­loi­li­ja, psy­ko­lo­gi Terhi Mets palaa het­kek­si lem­pi­la­jin­sa pariin – Hänellä on myös vastaus siihen, miksi suo­ma­lais­ur­hei­li­jat kes­tä­vät hei­kos­ti pai­net­ta

Terhi Mets viettää alkukesän tiukasti pesäpallon parissa: hän valitsee Idän joukkueen pelaajat naisten Itä-Länsi -otteluun.

Kuva: Jukka Leinonen

Terhi Mets pääsee perehtymään naisten superpesikseen viidentoista vuoden tauon jälkeen, kun valitsee Idän joukkueen.

Psykologin taidot eivät auta Terhi Metsiä, kun hän pääsee valitsemaan Idän joukkueen pesäpalloilun arvo-otteluun, joka pelataan Seinäjoella 6. heinäkuuta.

– Eipä ole koulutuksesta apua, kun pelaajiin ei mitenkään ehdi tutustua. Pakko vain katsella alkukauden pelejä ja valita joukkue taidollisin perustein, Mets naurahtaa.

Terhi Mets lopetti oman menestyksekkään pelaajauransa 2004. Silloin hänet tunnettiin tyttönimellään Rönkä.

– Aika jännää perehtyä naisten superpesikseen viidentoista vuoden tauon jälkeen: paluu vanhan rakkaan harrastuksen pariin. Olen aika vähän ehtinyt seuraamaan viime vuosina pesäpalloa, kun kotona on 8- ja 3-vuotiaat lapset. Mutta onhan tämä kunnianosoitus.

Pelaajat pitää valita kesäkuun puolivälin tienoilla, joten alkukaudesta pitää ehtiä katsoa monta ottelua.

– Kun Lipottaret harmittavasti luopui, pääsarjatason joukkueita ei näe täällä Oulussa, onneksi sentään Kempeleessä ja television kautta.

Perehtymistä riittää, viime kauden tilastoistakin saattaa olla apua.

– Jos on samoille pelipaikoille ehdolla useita yhtä taitavia pelaajia, pitää yrittää valita sellainen, joka pystyy antamaan joukkueelle enemmän.

Irti urheilusta Terhi Mets ei suinkaan ole oman uransa jälkeen ollut.

– Urheilupsykologin roolissa olen ollut mukana eri lajeissa. Yhteistyötä on ollut muun muassa uinnin, voimistelun, luistelun, alppilajien, yleisurheilun ja ja tietenkin pesäpalloilun parissa. Valmentajakoulutus on ollut oma juttunsa.

Terhi Mets kannustaa valmentajia näkemään urheilijoiden potentiaali ja omat mahdollisuudet vaikuttaa urheilijan kehitykseen.

– Tärkeintä eivät saa olla tämän hetken vahvuudet ja heikkoudet, vaan pitää osata tukea urheilijaa kehittymään.

Urheilijat kaipaavat henkistä valmennusta lajista riippumatta.

– Pitää hyväksyä, että urheilussa tapahtuu. Vastaan tulee epäonnistumisia tai muita vastoinkäymisiä. Niitä ei kannata pelätä, ne ovat kasvun paikkoja, joissa vahvistutaan.

Valmentajien psyykkinen osaaminen on Terhi Metsin mielestä lisääntynyt vuosien varrella.

– Urheilijoita osataan käsitellä paremmin kuin oman peliurani aikana. Ei keskitytä enää vain taidollisiin heikkouksiin.

Miksi suomalaiset urheilijat kestävät paineita muita huonommin?

– Kysymys on tottumisesta. Pienessä maassa on vähän huippuja, ei ole kokemuksia epäonnistumisesta. Ihan sama tilanne on, kun junioritason huippu onkin aikuisten sarjassa vain keskitasoa. Miten hän sen kestää ja käsitte-lee?

Jos kärki on liian kapea, ei tule riittävästi haastavia tilanteita.

– Muutamille mitalitoivoille saattaa tulla liian kova paine, vaikka menestyjillä stressinsietokyky on moninkertainen kadunmieheen verrattuna. Usein urheilija suojaa itsensä eikä kerro tavoitteistaan, jotka taatusti ovat hyvinkin konkreettiset. Mutta kaikki on yksilöllistä. Monelle on helpompaa olla altavastaaja kuin suosikki, Terhi Mets sanoo.

Yleinen ongelma on jännityksen säätely tai epäonnistumisesta yli pääseminen.

– Jännittämisestä pitäisi puhua enemmän. Se on normaali kehon reaktio. Kilpailutilanteet ovat usein uusia, joten kaikki siihen liittyvä voi olla fysiologisestikin niin voimakas reaktio, että se säikäyttää nuoren urheilijan.

– Tilanne pitää vaan käsitellä normaalina: syke nousee, jännittää ja kädet hikoilevat – ei kannata vältellä sitä.

Mukavin oman uran Itä–Länsi-muisto liittyy juuri uskaltamiseen.

– En muista, missä pelasimme, kai jossain Pohjanmaalla. Taitava Sirpa Pollari (Lapuan Virkiä) oli lukkarina. Aprikoin, että uskallanko tällaisessa pelissä karata ykköselle, kun hän syöttää. Karkasin, ja ehdin pesälle. Se hymyilyttää vieläkin.