Kirjoittaja on Lapin yliopiston rehtori.
Parhaillaan Helsingissä järjestettävän Tieteen päivät 2009 -tapahtuman aiheena on evoluutio, jota tarkastellaan sekä luonnon- että ihmistieteiden näkökulmasta. Kiistely evoluutioteoriasta on omana aikanamme hiljaisempaa kuin sata vuotta sitten. 1900-luvun alussa evoluutioteoriat muovasivat uuden tieteen, eugenetiikan, syntyä. Eugenetiikan perillisiä ovat omana aikanamme muun muassa sosiaalityö tieteenä sekä moderni geenitutkimus.
Evoluutioteorian sovelluksilla yhteiskuntaan oli 1800-luvulla kaksi suosittua äänitorvea. Darwinin serkku Francis Galton kehitti teorioita kulttuuria kantavista roduista, perinnöllisistä heikkouksista, steriloinnin tarpeellisuudesta ja systemaattisesta rodunjalostuksesta. Galtonia pidetään yhtenä eugenetiikan eli rotuhygienian isistä.
Darwin itse ei koskaan antanut tukeaan Galtonille. Darwinin väitetään kuitenkin ajatelleen, että hänen omat lapsensa olivat huonokuntoisia, koska he olivat syntyneet epäterveen sukusiitoksen tuloksena. Darwinin mielestä puhtaan ja vapaan kilpailun oli valittava ihmisten kesken; hän ei ollut totalitaristi tai uskonut pitkälle vietyyn yhteiskuntasuunnitteluun. Muotifilosofiaksi ajatuksen darwinismin siirtämisestä yhteiskuntaan teki Herbert Spencer. Alkukantaisissa yhteiskunnissa kaikki harjoittavat hänen mukaansa samantyyppistä toimintaa.
Eugenetiikan isä Wilhelm Schallmayer ajatteli 1800-luvun lopulla, ettei aika ollut kypsä Saksan sosiaalisten ja poliittisten ongelmien tieteelliselle ratkaisemiselle evoluutioteorian avulla. Vuonna 1900 hänelle tuli kuitenkin hyvä syy ajatella toisin. Kruppin teollisuusyrityksen kuuluisa kirjoituskilpailu merkitsi käännekohtaa Schallmayerille. Kruppin kirjoitelmakilpailun aiheena oli evoluution lakien soveltuvuus yhteiskuntasuunnitteluun. Kilpailu julistettiin ensimmäinen tammikuuta vuonna 1900. Schallmayer voitti kilpailun. Sen avulla eugenetiikka sai paljon huomiota Saksassa.
Kruppin kilpailun tarkoituksena oli pohtia, oliko luonnontieteellinen perusta yhteiskuntapolitiikalle mahdollista löytää. Vuosisadan vaihteen Saksassa oli syntynyt vahva sosialismin vastainen liike. Kruppin palkinto voidaan nähdä osana pyrkimystä oikeuttaa tieteen avulla nationalistinen politiikka ja antisosialismi. Kilpailun taustahahmo eläintieteilijä Heinrich Ernst Ziegler toivoi tieteellisen ja lääketieteellisen sosiologian rakentamista, mikä olisi vastausta alkoholismin ja suvullisen degeneraation ongelmiin. Tähän tarvittiin vahvaa tukea teollisuudelta ja poliitikoilta.
Tehtailija Friedrich Albert Krupp tarjosi taloudelliset voimavarat darwinismin soveltamiseen poliittisiin tarkoituksiin. Kuten isänsä, Krupp puolusti työntekijöiden sosiaalisia oikeuksia ja pyrki parantamaan näiden elinolosuhteita ja terveydenhoitoa. Hän oli intohimoinen kasvitieteilijä ja Haeckelin monistisen luonnonfilosofian ihailija. Krupp jakoi ystävänsä keisari Wilhelm II:n kanssa kiinnostuksen tekniseen kehitykseen, saksalaiseen kulttuuriin ja patrioottisen asenteen.
Krupp halusi keskustella sosialistisen vallankumouksen uhasta ja konservativismin heikkenemisestä. Julkaistu kilpailuilmoitus kuului: mitä voimme oppia evoluution periaatteista valtion ja lakien kehityksessä. Kirjoituksissa tuli olla kaksi osaa. Ensimmäisen osan tuli olla luonnontieteellinen ja jälkimmäisen osan historiallinen. Ajankohtaisiin poliittisiin tendensseihin Saksassa tuli ottaa kantaa.
Evoluutioteoriassa oli monia vastakkaisia suuntauksia 1800-luvun lopulla. Yksi Kruppin kilpailun vaatimuksista oli, että osallistujat ilmoittavat, mikä on heidän itsensä kannattama evoluutioteorian muoto. Yksi evoluutiokoulukunta uskoi, että luonnonvalinta muokatessaan eliöiden rakennetta on likimain kaikkivoipa. Evoluutioteoreetikkojen toinen ryhmä, morfologit, korostivat, että eliöt ovat integroituneita olioita, eivät osien kokonaisuuksia. Morfologian pääidea on korostaa olioiden vakaita rakenteellisia ominaisuuksia. Ympäristön vaatimusten perusteella kehittyvät ominaisuudet ovat morfologien mielestä jo alkujaan potentiaalisina olemassa oliossa.
Saksan rotuhygieeninen liike syntyi 1800-luvun lopulla darwinismin käynnistämän tieteellisen ajattelun murroksessa. Saksalaisen rotuhygienian isä oli Alfred Ploetz, joka kuvasi perinnöllisyyden lainalaisuuksien yhteiskunnallisia vaikutuksia. Ploetzin aatteellinen tausta on moniulotteinen. Kimmoke Ploetzin siirtymiselle sosialistisesta poliittisesta taloustieteestä biologiaan oli sosiaalilääketieteellinen raittiusliike: vuonna 1885 baltiansaksalainen fysiologinen kemisti Gustav von Bunge oli julistanut alkoholin uhkaksi terveydelle ja hedelmällisyydelle. Bunge oli myös vegetaristi ja tupakoinnin vastustaja. Ploetz organisoi vuonna 1890 kansainvälisen järjestön rajoittamaan alkoholin kulutusta. Järjestön argumentit olivat tieteellisiä uskonnollisten tai moraalisten sijaan.
Saksan työllisyysnäkymät akateemiselle tutkijalle olivat huonot 1900-luvun alussa. Akateeminen tohtorikoulutus oli kasvanut niin voimakkaasti, että eliittiprofessorien ja uuden akateemisen proletariaatin välillä oli kuilu. Uusien alojen nuorten tieteentekijöiden ongelma oli, että ei ollut riittävästi institutionaalisia rakenteita tukemaan esimerkiksi rotuhygienian tutkimusta. Syrjäytyminen radikalisoi osaa tieteentekijöistä vallankumousmielisiksi.
Rotuhygieenikoista Ludwig Plate oli kansallissosialismin ja antisemitismin vahva puolestapuhuja ja vuonna 1937 natsipuolueeseen liittyneellä eugeneetikko Ernst Rüdinillä oli virallinen rooli puolueen rotupolitiikan pääarkkitehtina. Rüdinin oppilas Franz J. Kallmann joutui puoliksi juutalaisena muuttamaan vuonna 1936 Yhdysvaltoihin, jossa hän propagoi myöhemmin eugenetiikan puolesta.