Pääkirjoitus

EVM-sol­mu avat­ta­va

EVM:n lainojen ensisijaisuusperiaatteesta syntynyt sekaannus osoittaa, kuinka vaikeaa euroalueen johtajien on tehdä yksiselitteisiä päätöksiä epämiellyttävistä asioista.

EVM:n lainojen ensisijaisuusperiaatteesta syntynyt sekaannus osoittaa, kuinka vaikeaa euroalueen johtajien on tehdä yksiselitteisiä päätöksiä epämiellyttävistä asioista.

Suomessa on kehkeytynyt kova poliittinen kiista siitä, mitä euroalueen huippukokouksessa kesäkuussa tosiasiassa päätettiin. Kiista kulminoituu Euroopan pysyvän vakausrahaston EVM:n asemaan rahoittamiensa maiden velkojana.

Kysymys on keskeisestä vakausrahastoon liittyvästä periaatteesta, joten siihen on saatava selvyys. Ei voi olla niin, että samaan aikaan on olemassa Suomen oma käsitys asiasta ja EU:n varapuheenjohtaja Olli Rehnin suulla lausuttu komission käsitys, jotka poikkeavat täysin toisistaan.

Hallituksen on pikaisesti selvitettävä, mistä on oikeasti sovittu ja onko eduskunta tehnyt EVM:ää koskevat päätöksensä oikean tiedon varassa.

Eduskunta hyväksyi kesäkuun lopulla EVM-ratkaisun siinä uskossa, että EVM:llä on ensisijainen velkojan asema. Tämä mainitaan EVM-sopimuksen johdantotekstissä. Toisin sanoen maan ajautuessa maksuvaikeuksiin EVM:n saatavat menevät yksityisten sijoittajien saatavien edelle.

Tästä periaatteesta tehtiin poikkeus Espanjan lainaohjelman kohdalla, koska EVM ei ole vielä toiminnassa. Espanja saa aluksi tukea väliaikaisen vakuusrahaston ERVV:n kautta ja vasta myöhemmin EVM:ltä. Suomi turvasi oman asemansa sopimalla vakuusjärjestelyistä Espanjan kanssa. EVM:n ensisijaisperiaatteen on tarkoitus myöhemmin poistaa tällaisten erillisratkaisujen tarve.

Valtiovarainministeriö antoi oman selvityksensä EVM:n lainojen ensisijaisuusperiaatteesta. Sen mukaan asiassa ei pitäisi olla epäselvyyttä. Tiedotteessaan ministeriö toteaa, että Espanjan lainaohjelmaan ensisijaisuutta ei kirjata, vaan Suomen asema turvataan vakuuksin ja EVM-valtiosopimukseen sisältyy EVM-lainojen ensisijaisuus.

Soppa kiehahti hellalle Euroopan komission varapuheenjohtajan Olli Rehnin sanottua, että EVM:n asemasta ensisijaisena velkojana tehdään päätökset aina tapauskohtaisesti. Rehnin tulkinta on erikoinen, ja sitä on vaikea mieltää muuksi kuin keinoksi yrittää tyynnytellä levottomia markkinoita.

Suomessa oppositio ärähti ja väitti, että kansanedustajia oltaisiin sumutettu EVM-ratkaisussa. Rehn pelästytti myös Espanja-ratkaisua tukeneet demarikansaedustajat.

Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Miapetra Kumpula-Natri (sd.) sanoikin, että päätökset Suomessa on tehty EVM-lainojen esisijaisuuden pohjalta. Jos asia katsotaan uudelleen, vaatii se hänen mukaansa valtioiden välisen sopimuksen muuttamista ja johtaisi lain uudelleentarkasteluun Suomessa.

Euromaiden johtajien huippukokouksille on ollut ominaista se, että kokousten jälkeen päätöksistä on välitetty erilaista tietoa eri maissa.

Ilmeisesti kullakin maalla on tarvetta selitellä kiusallisia ja tulkinnanvaraisia päätöksiä omille kansalaisilleen mahdollisimman edullisella tavalla. Tällainen toiminta lisää epäluottamusta euromaiden johtajien päätöksentekoa kohtaan. Luottamus syntyy vain sitä kautta, että vaikeistakin asioista puhutaan avoimesti.