Uutinen Euroopan vakausmekanismia EVM:ää koskevasta sovusta oli kiistatta hyvä. Talousuhkista selviämiseksi kaikki mahdolliset keinot pitää ottaa käyttöön. Vakausmekanismiksi kutsuttu kriisirahasto on yksi välineistä.
Yksimielisyyden löytäminen oli myönteinen asia myös Suomelle. Alkuperäinen ehdotus kriisirahastosta ei kelvannut, ja Suomen vastahanka olisi pahimmassa tapauksessa voinut kaataa koko instrumentin. Samalla Suomi olisi saanut uuden särön kuvaansa maasta, joka on perinteisesti rakentanut ratkaisuja eikä niiden esteitä.
Suomen esittämät ja saavuttamat muutokset EVM-sopimukseen poistavat tulkinnanvaraisuuden siitä, voidaanko jäsenmaiden taloudellisia vastuita korottaa määräenemmistöpäätöksillä. Ei voida. Tämä suojaa muidenkin pienten maiden kuin Suomen asemaa päätöksenteossa.
Määräenemmistöpäätökset ovat mahdollisia EVM:n varoja käytettäessä hätätilanteissa. Hätätilamenettelystä ei saavutetun sovun mukaan myöskään saa tulla pääasiallista toimintamallia vaan poikkeusmenettely. Hätätilanteen arviointi kuuluu Euroopan keskuspankille ja EU:n komissiolle.
Suomen vaatimuksesta EVM:ään perustetaan mahdollisia luottotappioita varten myös erillinen hätätilarahasto. Sinne tehdään EVM:n pääomasta varaus hätätilannemenettelyssä annettujen luottojen riskien kattamiseksi.
Jo tiivistetty kuvaus EVM:n tulevista toimintasäännöistä vaikuttaa uuvuttavan hankalalta, ja ajatus kriisirahaston sisään perustettavasta hätätilarahastosta lähes huvittavalta. Ehkä mallin monimutkaisuus takaa kuitenkin sen, että se menee ensi viikon tiistaina läpi EU-johtajien kokouksessa, kun valtionjohtajien energia ja aika tuskin riittävät työläiden yksityiskohtien ruodintaan. Pääasia ylipäätään on, jos EVM:stä saadaan toimiva instrumentti tukemaan horjuvaa euroaluetta ja Euroopan talouskehitystä.
Miten EVM-sovulle ensi tiistaina sitten käykään, EU:n talousuhkien ratkaisu ei kuitenkaan ole sen varassa. Paljon keskeisempi asia on, että tutut ongelmamaat saisivat holtittoman velkaantumisensa kuriin.
Kreikka tuskin pystyy ajamaan maanosaa turmioon, käy sen talouskamppailulle miten tahansa. Italian ja Espanjan ryhdistäytyminen on kuitenkin aivan keskeistä. Maat ovat jo tiukentaneet julkisen talouden pitoaan. Sitä sisäpoliittisesti kivikkoista tietä pitäisi vain kyetä jatkamaan.
Eikä tie ole sileä Suomessakaan. Valtiosihteeri Raimo Sailas täräytti maanantaina pöytään uudet karut arvionsa siitä, miten valtiontalouden velkaantumista pitää hillitä. Sailaksen mukaan tarvitaan yhteensä noin viiden miljardin uudet menoleikkaukset ja verojen kiristykset tällä hallituskaudella - jo aiemmin sovittujen päälle.
Jos tuohon lukemaan todella pyritään, menoleikkausten lisäksi on pakko kiristää sekä yleistä arvonlisäveroa sekä palkkaverotusta. Ensimmäinen on hankala paikka SDP:lle, toinen taas kokoomukselle. Viimeistään maaliskuussa hallituksella on edessään monia pitkiä ja tuskaisia palavereja.