Parikymmentä vuotta aikaisemmin kuin italialainen Giuseppe Acerbi matkasi halki Ruotsiin kuuluvan Suomen ja kirjoitti vaikutelmistaan kuvauksen oli ruotsalainen laivaston eversti C.A. Ehrensvärd (1745-1800) liikkeellä vastakkaiseen suuntaan.
Liekö iskenyt stressi, kun tämä menestyvä upseeri otti aikalisän - hänelle oli juuri tarjottu laivaston päällikkyyttä - ja päätti "elää kiireettömästi muutamia onnellisia vuosia taiteiden ja tieteiden sylissä kaukana maailman melusta ja kateudesta".
Onnellisuutta eversti uskoi löytävänsä Italiasta, jonka klassiset taideaarteet olivat uusklassismin myötä nousseet kauneuden ihanteiksi.
Matka tapahtui laivalla Tukholmasta Ranskaan ja jatkui Pariisin ja Lyonin kautta Torinoon.
Italian Ehrensvärd samosi koko niemimaan pituudelta, käväisipä Sisiliassa ja Maltallakin, palatakseen Venetsian, Wienin, Prahan ja Berliinin kautta Tukholmaan, kuitenkin niin, että pysähtyi Straslundiin kirjoittamaan muistiinpanojensa perusteella matkakirjaansa.
Se julkaistiin Tukholmassa 1786. Matkakirjan suosiosta kertoo, että siitä on myöhemmin otettu yhdeksän uutta painosta, joista kuusi 1900-luvulla, viimeinen 1999. Ensi kertaa se ilmestyy nyt suomenkielisenä - ilmeisen hyvin perustein.
Kirjassa on jotain hyvin viehättävää, mikä hipoo välistä naiivia, jos mittarina on nykyajan matkailijan tietotaso, mikä tulisi kylläkin unohtaa. Viehättävyys on henkilökohtaisessa kokemisessa ja mieltymyksissä. Matkalaista kiinnostavat maisema, ilmanala, ihmisten näkö ja pukeutuminen, taideteokset.
Kantavaksi ajatukseksi nousee luonnon ja ilmaston vaikutus ihmisyhteisön tilaan ja kauneusihanteisiin: kauneus on täydellisintä silloin kun ilmasto on suotuisinta.
Italialaisen ihmisen kuva ei taida aina vastata nykyajan stereotypiaa: "Yleensä italialaista ei voi väittää luonteeltaan hilpeäksi, mutta ei sen paremmin juroksikaan. Se on tasapainoinen kansakunta, vakaa ja täynnä tulta."
Matkakertomus etenee kahdella tavalla. Ensimmäinen osa on kuin sarja impressioita, tuokiokuvia, joita lukiessa ei aina ole helppoa seurata kertojan mielen liikkeitä. Tuntuu kuin hän ei olisi kyennyt avaamaan riittävästi kaikkia niukkoja ja luonnosmaisia muistiinpanojaan. Tuloksena saattaa olla hassulta kuulostavia pelkistyksiä tyyliin: "Rimini, kesakkoisia ihmisiä."
Toinen, hiukan laajempi osa koostuu aiheen mukaisista lyhyehköistä yhteenvedoista, kuten Uskonnot, Järjestyksestä, Kansan hyveistä ja yhteiselämän kieroutuneista tavoista, Maku Napolissa, ja oman peräti kahden sivun mittaisen kuvauksensa saa Pietarin kirkko, kun taas Rooma muuten kuitataan melkein pelkällä lakonisella huomautuksella "Rooma ei ole mikään kaunis kaupunki, mutta kertoo ihmisen ottamista suurista askeleista pois barbaarisuudesta ja takaisin barbaarisuuteen."
Oikeastaan kirjassa on kolmaskin osa, nimittäin kuvat. Ne ovat Ehrensvärdin omia piirroksia, jotka kopioitiin aikanaan painolaatoille, yhteensä 32 kappaletta, osaksi värillisiä.
Piirroksissa tulee pelkistetyllä ja kiehtovalla tavalla esiin mennyt Italia, jonka tunnelmaa saattoi vielä 1950-luvulla paikoin aistia.
Aikansa dokumentti on myös kirjan loppuun liitetty saatekirjelmä tai muistio kuningas Kustaa III:lle. Siinä lomaileva eversti ikään kuin perustelee "virkavapauttaan" kuninkaalleen ja suosittelee matkaa myös tälle päättäen kirjeensä sanoihin: "Se (matkakertomus) ei kokonaisuutena ole hauska, mutta se on yksityiskohdissaan hurmaava."
Tähän on vieläkin helppo yhtyä.
Pientä ja virkeätä Artemisia-kustantajaa on onniteltava valppaudesta, jolla se löytää julkaisemisen arvoisia tekstejä, joista useimmat koskettavat jollakin tavalla Italiaa.
Ehrensvärdin lapidaarisen tekstin on suomentanut uskollisesti Martti Berger. Käännöksen vieressä on aina alkuperäisteksti, jonka vanha ruotsi soi juhlavana. Kirja on erikoiskokoa ja teksti on painettu kartonginomaiselle paperille. Se ja värikylläiset kannet tekevät opuksesta houkuttelevan lahjakirjan.