Pelastuslain velvoittama evakuointien suunnittelu on päässyt vauhtiin. Säännöt viilataan ensi vuoden kuluessa lopulliseen muotoonsa, ohjeistus otetaan käyttöön vuonna 2004.
Evakuointia koskevien sääntöjen uudistaminen kuuluu pelastustoimen kehittämishankkeeseen, johon liittyy myös pelastustoimen alueellistaminen.
"Olemme tietoisesti lykänneet evakuointisäännöstön valmistumista. Olisimme pystyneet tekemään muutokset jo vanhaan järjestelmään, mutta uuden järjestelmän käyttöönoton myötä työ olisi jouduttu tekemään uudestaan", kertoo sisäasiainministeriön valmiusjohtaja Janne Koivukoski.
Joustavuus edellyttää uusimista
Uudistusten lähtökohtana ovat edellisessä puolustusselonteossa olleet linjaukset, joissa korostetaan evakuoinnin joustavuutta, nopeutta ja riskien mukaisia edellytyksiä. Suunnitelmien tulee paremmin täsmätä riskeihin ja olemassa oleviin uhkiin.
Uusi ohjeistus tuo mukanaan useita pieniä muutoksia. Merkittävin on se, ettei kunnilla enää ole etukäteen nimettyjä sijoittamispaikkakuntia. Sijoittamispaikka ratkaistaan vasta silloin, kun evakuointitilanne on kohdalla.
"Evakuointia viedään helpompaan suuntaan, jolloin turha etukäteissuunnittelu jää pois. Sijoittamispaikka ratkaistaan tilanteen edellyttämällä tavalla, ja sotilaallisesti strategiset kohteet ovat mukana uhkakartoituksessa aikaisempaa paremmin", tiivistää sisäasiainministeriön pelastusylitarkastaja Tarmo Kopare.
Todennäköisesti nyt käytössä olevat eri evakuointitermit, eli suojaväistö, valmius- ja alueellinen evakuointi, jäävät pois. Reilun vuoden kuluttua puhutaan pelkästään evakuoinnista, oli se sitten siirtymistä omasta talosta viereiseen tai paikkakunnan vaihtamista.
Ohjeistuksen uudistamisen myötä sijoituksen suunnitteluvelvollisuus tulee kaikille kunnille. Todennäköisimmät hyökkäysalueet, eli ne joilla on sotilaallista toimintaa, eivät kuitenkaan ole ensisijaisia sijoitusalueita. Näitä ovat rannikko- ja raja-alueet, eteläisin Suomi ja Lappi.
"Sijoittamisen tullessa ajankohtaiseksi ihmisiä voidaan siirtää mihin suuntaan tahansa. Jokainen kunta toimii periaatteessa sekä vastaanottavana että lähettävänä. Sijoittamisvelvollisuus tulee edellyttämään sekä kunnilta että lääninhallituksilta mittavia suunnittelutöitä, mutta vanhoja sääntöjä noudatetaan niin kauan kun uusia suunnitelmia ei ole", Koivukoski kertoo.
Yksi sisäasiainministeriön ja puolustusvoimien yhteistyössä tehdyn muistion periaatteita on, että sijoitettavien määrä tulisi olemaan enimmillään neljäsosa kunnan asukasluvusta.
Kaikkia asukkaita ei siirretä
"Evakuoinnin tapahtuessa kaikkia asukkaita ei siirretä, sillä siviilitoimintoja on alueen evakuoinnin jälkeenkin. Tämä on todettu sekä omien kokemuksiemme että muualla maailmassa tapahtuneiden nykypäivän kriisien pohjalta", Koivukoski toteaa.
Evakuoitu väestö sijoitetaan niihin taloihin ja rakennuksiin jotka vastaanottavassa kunnassa on. Yksityiset henkilöt sijoitetaan yksityiskoteihin, julkiset rakennukset ja muut on varattu laitosten hajasijoittamiseen.
"Lähtökohta on se, että evakuoidut pyritään sijoittamaan sellaiselle etäisyydelle kuin käytännössä on mahdollista siirtyä. Siirtomatkat yritetään pitää turvallisuuden puitteissa niin lyhyinä kuin mahdollista ja ristiinkuljetuksia pyritään välttämään. Arvioiden mukaan puolet väestä käyttää omia autojaan ja lopuille järjestetään kuljetus."