Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA julkaisi keskiviikkona ehdotuksensa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä.
EVA vaatii palveluiden käyttäjille mahdollisimman suurta valinnanvapautta, jossa jokaisen viiden sote-alueen asukkaat valitsevat palveluntuottajan sote-alueen hyväksymistä palveluntuottajista.
– Raha seuraa asukasta. Jos asukas ei ole tyytyväinen esimerkiksi terveysasemaansa, hän voi vaihtaa sitä, todetaan EVAn raportissa Vuosikymmenen valinta – näin sote-uudistus pelastetaan.
Mallissa palveluiden tuotanto avataan kuntien lisäksi asteittain sekä yksityisille että kolmannen sektorin toimijoille.
Sote-alue vastaisi palveluiden rahoittamisesta, tuottajien sertifioinnista ja valvonnasta sekä markkinoiden ohjauksesta että pelisääntöjen noudattamisen valvonnasta.
– Oikein toteutettuna malli on kilpailu- ja hankintalain näkökulmasta ongelmaton, painottaa asianajaja Mika Pohjonen, EVAn käyttämä asiantuntija.
– EU:n uudet hankintadirektiivit sallivat sosiaali- ja terveydenhuollossa avoimen palvelutuotannon ja valinnanvapauden mallin, jossa palvelutuotantoa ei tarvitse kilpailuttaa, hän jatkaa ja muistuttaa, että ”EU:sta ei tule vain huonoja asioita”.
Ei kertarysäystä
Niissä palveluissa, joissa valinnanvapautta ei hyödynnettäisi, sote-alue toimisi tilaajana normaaliin tapaan. Tällöin hankinnat kilpailutetaan hankintalain mukaan laadun, tehokkuuden ja kilpailun varmistamiseksi.
Raportin ovat kirjoittaneet kuntatalouteen perehtynyt liikkeenjohdon neuvonantaja Bo-Erik Ekström, asianajaja Pohjonen ja EVAn tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto.
– Mallia ei tietenkään toteuteta kertarysäyksellä, vaan sote-alueiden on päätettävä, missä järjestyksessä ja aikataulussa palveluita avataan valinnanvapaudelle. Ensi vaiheessa valinnanvapaus ulotetaan perusterveydenhuoltoon ja soveltuvin osin sosiaalipalveluihin sekä erikoissairaanhoitoon, kirjoittajat esittävät.
Lainsäädäntöön esimerkki Ruotsista
Vaikka siirtymäajat olisivat mahdollisia, muutosta ei saisi kirjoittajien mielestä jarruttaa:
– Pelkkä vetoaminen julkisen vallan velvollisuuteen turvata palvelut kaikissa oloissa (esim. lakisääteinen ympärivuorokautinen päivystystoiminta haja-asutusalueella) ei automaattisesti voi tarkoittaa palvelun tuottamista suljetusti.
Kunnallinen palvelutuotanto jäisi nykyisille omistajilleen eli kunnille ja kuntayhtymille. Kaksi asiaa olisi toisin kuin ennen.
Ensinnäkin sekä kuntien että myös sote-alueiden valta päättää palveluiden sijainnista pienenisi radikaalisti. Palveluverkko muokkautuisi käyttäjien valintojen ja kilpailun pohjalta.
EVAn mallissa kuntien pitäisi myös yhtiöittää toiminta, joka kilpailee yksityisen ja kolmannen sektorin tuotannon kanssa.
Sote-inspiraationsa elinkeinoelämä on hakenut Ruotsista. Siellä keskeinen laki-instrumentti on laki valinnanvapaudesta (lagen om valfrihet).
– Ruotsissa kilpailu tapahtuu nimenomaan laadulla, koska korvaus palvelun järjestäjälle on sama, olipa järjestäjä sitten yksityinen tai julkinen, Haavisto hälventää pelkoa laadun heikkenemisestä.
Ei säästöprojekti, vaan laatukysymys
Sote-palveluissa liikkuu rahaa vuosittain 22,1 miljardia euroa. Summa muodostaa noin 55 prosenttia kuntasektorin rahankäytöstä.
EVAn mielestä on epärealistista olettaa, että valinnanvapaus ja monituottajuus johtaisivat sote-kustannusten nopeaan pienenemiseen. Sen sijaan raportissa odotetaan, että veroeurojen käyttö tehostuisi, palveluiden saatavuus paranisi ja niiden laatu kohenisi. EVA ei markkinoi malliaan säästöprojektina vaan laadulla ja ihmisten halulla tehdä yksilöllisiä valintoja.
– Ajattelemme ihmisten hyvinvoinnin lisääntymistä, Haavisto sanoo.
Kuntatyöntekijöiden ei Haaviston mielestä pidä pelätä valinnanvapautta.
– Työntekijän näkökulmasta on järkevää, että hänellä on valittavanaan useampia työnantajia ja useampia ammattiliittoja. Jos johtaminen on luokatonta tai eläkejärjestelmä huono, työntekijä voi vaihtaa parempaan, Haavisto tähdentää.