Elinkenoelämän valtuuskunta Eva sohaisee uudessa raportissaan myös Oulun kaupungin taloudenpitoa. Itsestäänselvyyksien kyseenalaistus onkin tarpeen. Kunnan ei esimerkiksi pidä koota veroja yli tarpeen.
Oulun kaupungin talous on vuosia kuulunut maan vahvimpiin - ja se on tietenkin mainiota. Velkaa on vähän, kuntakonsernin ylijäämä on tuntuva, ja maan parhaisiin kuuluvat myös sellaiset kuntatalouseksperttien tarkasti seuraamat lukemat kuin vuosikate suhteutettuna poistoihin ja investointien tulorahoitusprosentti. Silti Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan tiistaina julkistamassa kuuden suurimman kaupungin vertailussa annetaan sapiskaa myös Oululle. Raportin mukaan kaupunki muun muassa kerää liikaa veroja ja on laiska palvelun ulkoistaja.
Kaupungin johdossa Evan kritiikkiä ei niellä sellaisenaan, ja äkkikuulemalta tuntuukin oudolta, että hyvää taloudenpitoa osoitetaan sormella. Mutta kun raportin tekijät esimerkiksi väittävät, että samaan aikaan on mahdollista alentaa kunnallisveroa ja parantaa palveluja, kannattaa väitteisiin ja ehdotuksiin tutustua Oulussakin avoimin mielin. Kunnallisveron alentamisen puolesta ovat puhuneet monet muutkin, muun muassa tämä lehti.
Sen että asioita on hoidettu hyvin, ei pidä estää pohdintaa siitä, miten ne voitaisiin hoitaa vielä paremmin.
Oulun kannalta raportin kohahduttavin kohta on arvio, että vuoden 2006 lukujen perusteella kaupunki olisi päässyt nollatulokseen 14,9 prosentin veroasteella. Tuolloin, kuten nytkin, veroprosentti oli 18. Sen pohjalta Oulu-konsernin tulos ennen satunnaiseriä nousi 58 miljoonaan euroon. Kuulostaa upealta, mutta raportin kirjoittavat huomauttavat, että kunnan tehtävä ei ole maksimoida tulostaan vaan pitää menot ja tulot tasapainossa.
Veroprosentin reipas lasku olisi nyt lyhytnäköistä, kun talouden näkymät ovat heikkenemässä. Suhdannekäänne heijastuu piakkoin verokertymiin, ja oululaistenkin ikääntyminen tuo kasvupainetta sosiaalimenoihin. Silti on tosiasia, että oululaisia on yliverotettu. Kannattaa muistaa, että veroprosenttia nostettiin pakkotilanteessa laman iskettyä. Sen jälkeen kaupunki on porskuttanut eteenpäin kassa täynnä rahaa.
Oulussa ei esimerkiksi ole juuri kiinnitetty huomiota siihen, että alhainen kunnallisvero on myös kilpailutekijä kuntien välillä. Sama Eva-raporttihan osoittaa, että erityisesti koulutetut asukkaat ovat kunnille todellisia rahasampoja.
On kaikkiaan yllättävää, ettei verotuksen kevennys ole Oulussa noussut keskustelunaiheeksi edes nyt, vaalien alla. Ehkä ajatuksen kannattajat pelkäävät palvelujen leikkaajan leimaa, vaikka Oulu olisi selvinnyt pienestä veroprosentin laskusta ilman tarvetta heikentää palvelutasoa. Voikin kysyä, haluaako Oulun johto esimerkiksi liikkumavaraa Haukiputaan liittämiseen Ouluun lähivuosina.
Evan raportissa kiinnitetään huomiota myös siihen, että suurten kaupunkien joukossa Oululla on eniten liikelaitoksia, peräti 12. On selvää, ettei kuntien ja kaupunkien pidä huseerata sellaisissa toiminnoissa, joissa asiat voidaan edullisemmin hoitaa ostettuina palveluina. Toisaalta ulkoistaa kannattaa vain sellaiset toiminnot, joissa toimii aito kilpailu.
Vaikka elinkeinoelämän etujärjestön raportissa yritysmaailman mallit ja edut voivat ylikorostua eikä raporttia kannata ottaa kirjaimellisesti, Oulun pitää jatkuvasti pohtia, mitä sen on järkevää hoitaa itse ja mitä ostaa. Olennaisin asia kuntien vastuulla olevissa palveluissakaan ei ole niiden hoitajan nimi vaan se, miten palvelut pelaavat.