Suomalaisen huippujohtajan Antti Herlinin isoisän isoäidin Hanna Herlinin kerrotaan tokaisseen miehensä kuoleman jälkeisestä ajasta, että "Siitä alkoi minun paras kausi." Leski pisti tuulemaan, uudisti ja laajensi mieheltä jääneen raposen kauppaliikkeen menestyväksi yritykseksi, ja myös nautti täysin rinnoin asemansa vastuusta ja vapaudesta.
Suomen historiasta löytyy yllättävän paljon supernaisia ja menestyneitä johtajia. Tutkimustietoa on kuitenkin hyvin vähän, ja sekin korostaa heissä muita kuin johtajan kykyjä. Osa johtajista on "salattuja" naisia, perheyritysten kantavia voimia, joista ei ole kirjoitettu mitään.
Filosofian tohtori Anna Kortelaisen Elinkeinoelämän valtuustukunnalle (EVA) kirjoittama raportti marssittaa päivänvaloon "Varhaiset johtotähdet - Suomen ensimmäisiä johtajanaisia". Historia on pidempi kuin mitä yleensä ajatellaan.
Ylipäätään jako nais- ja miesvaltaisiin aloihin jyrkkeni tuntuvasti vasta toisen maailmansodan jälkeen.
"Se saattaa olla nyt jopa selvempi kuin satakunta vuotta sitten", Kortelainen toteaa.
Seuraavaksi selvitys
tuloksellisuudesta
Torstaina julkistettu raportti on ensimmäinen osa Evan Naiset huipulle! -hanketta.
Tulossa on tutkimus siitä kuinka naisten ja miesten johtamat yritykset ovat onnistuneet taloudellisen tuloksen tekemisessä. Kolmas raportti esittelee suomalaiset johtajanaiset sota-ajasta nykypäivään.
Mutta miksi miesvaltainen Evakin nyt tavallaan huutaa äitiä apuun?
Herlin sanoo, että katse kääntyy päteviin naisiin, kun suuret ikäluokat myös johtoportaissa jäävät eläkkeelle.
Uusilta johtajilta odotetaan sellaisia kykyjä, joissa naiset näyttävät pärjäävän yhtä hyvin tai paremmin kuin miehet. Heillä on miehiä parempi opintomenestys ja kommunikointikyky - he osaavat käsitellä ihmisiä. Ja naisille on jo syntynyt sellaisia verkostoja, jotka vetävät puoleensa nuoria lahjakkuuksia.
Vielä sentään ei tarvita kiintiöitä miesten suojaksi. Kortelaisen mukaan miehiä esimiehistä on yli kolme neljännestä. Suuryritysten hallituksissa naisia on 11 prosenttia. Aivan huippujohdossa naisia on 2-3 prosenttia.
"Yksi keskeinen kysymys on, miksi naiset näyttävät etenevän nopeasti päällikkötasolle, mutta eivät usein siitä ylöspäin", Herlin sanoo. Evan hanke hakee etsii vastausta myös tähän kysymykseen.
Koneen osaamisjohtaja Helena Terho totesi keskustelussa, että naisten kannattaisi mahdollisimman aikaisessa uravaiheessa hankkia kokemusta myös asiakastyöstä ja tulosvastuusta. Tiedoista ja taidoista naisten eteneminen ei ole kiinni.
Huipun tavoittelu
on elämäntapa
Anna Kortelainen kertoo, että huipulle pääsemistä tavoitteleville naisille se on kutsumus ja intohimo, oman elämän hallintaa ja elämäntapa, ei niinkään kunnianhimoa tai vaurastumisen toivo.
Naisten tausta, motivaatio ja työkulttuuri ovat erilaisia kuin miesten. "Ei ole kysymys naisten ja miesten synnynnäisistä ominaisuuksista, vaan erilaisista toimintatavoista", hän kuvaa. "Aivan selvästi näin oli jo 100-200 vuotta sitten", Kortelainen muistuttaa.
Vanhoina aikoina naisilla oli kuitenkin käytännössä vain kaksi tietä johtajuuteen: oman yrityksen perustaminen tai jääminen yritysjohtajan leskeksi otollisissa olosuhteissa. Juoksutytöstä ei noustu johtajaksi - todellisuudessa harvoin myös juoksupojasta johtajaksi.
Tasa-arvo noista ajoista on edennyt ja vaatimustaso nousussa. Nyt Kortelaisen mukaan haasteena on sellaisen yrityskulttuurin malli, joka korostaa sukupuolten "monikulttuurisuutta" yritysjohtamisen maailmassa. Se kykenee löytämään parhaat kyvyt syntyperästä, siis myös sukupuolesta riippumatta.