Helsinki Vihreällä liitolla on kuluneella vaalikaudella ollut EU:n parlamentissa kaksi edustajaa. Puolueen tavoitteena on kesäkuisissa vaaleissa myös säilyttää nämä kaksi paikkaa. Periaatteessa tähän voi olla mahdollisuuksia, mutta käytännössä tavoite voi kuitenkin olla liian kova.
Kaikkien mukana olevien puolueiden kannalta ylimääräisenä rasitteena tavoitteissa on, että Suomella on EU:n laajentumisen vuoksi tulevassa parlamentissa vain 14 paikkaa nykyisten 16 paikan sijasta. Ratkaisevaksi voi tulla vaalimatematiikka. Pienetkin äänten voitot tai menetykset voivat merkitä paljon.
Viime vaaleissa vihreiden menestyksen takeena oli hyvä kärkiehdokas. Heidi Hautala sai 115 000 ääntä ja oli vaalien ääniharava. Vihreille kertyi 13 äänistä prosenttia, minkä avulla myös toinen vihreiden edustaja asianajaja Matti Wuori meni kirkkaasti läpi.
Nyt tilanne on hieman toinen. Hautalan veroista ääniharavaa vihreillä ei ole esittää. Toisaalta puolueessa kuitenkin korostetaan, että kärkiehdokkaiden kaarti on viimekertaista leveämpi.
Ennalta voidaan laskeskella, että puolueen entisellä puheenjohtajalla ja ympäristöministerillä, kansanedustaja Satu Hassilla on parhaimmat mahdollisuudet tulla valituksi. Hän on tunnettu, ja hänellä on vankka kannattajakunta kotikaupunkinsa Tampereen ulkopuolellakin. Hautalan äänimäärään hänellä ei kuitenkaan liene mahdollisuuksia. Myös kansanedustaja Irina Krohnilla on vakaa kannattajajoukko.
Wuori on tunnettu ihmisoikeusjuristi, ja europarlamentissa hän on osoittanut kykynsä juuri tällä alalla. Miksikään suureksi kansansuosikiksi häntä ei kuitenkaan voi luonnehtia. Kirjailija ja eläinaktivisti Uma Aaltonen tuli parlamenttiin varaedustajan paikalta, kun Hautala palasi kotimaiseen politiikkaan. Aaltosella on oma kannattajakuntansa, mutta europarlamentissa hän ei ole toiminnallaan päässyt ainakaan mitenkään erityisesti julkisuuteen.
Täysi
lista
Vihreät ovat kehua repostelleet sitä, että puolueella ei ole ns. julkkisehdokkaita. Pesunkestävää poliitikkolinjaa sen sijaan edustaa selkeästi vihreiden nouseva kyky Ville Niinistö. Äskettäin pidetyssä vihreiden puoluekokouksessa oli selvästi havaittavissa, että esimerkiksi puheenjohtaja Osmo Soininvaara odottaa tästä "Saulin veljenpojasta" vielä paljon. Niinistön mahdollisuuksia heikentää kuitenkin se, että hän jakaa aikansa nykyisin Suomen ja Ruotsin kesken. Hän on nimittäin kihloissa Ruotsin vihreiden puheenjohtajan Maria Wetterstrandin kanssa, ja pariskunnalle on tulossa jo vauvakin.
Vihreillä on täysi 20 ehdokkaan lista. Ehdokkaat on koottu siten, että mukana on varmuudella vähemmistöjen tai vaihtoehtoliikkeiden edustajia: alkujaan ulkomaalaissyntyinen Umayya Abu-Hanna, ruotsinkielinen Minna Björkman, biodynaaminen viljelijä Janne Länsipuro, liikuntavammainen Anna-Maria Urhonen ja saamelainen Niko Valkeapää.
On ennustettu, että äänestysvilkkaus jää tälläkin kertaa varsin alhaiseksi. Tulosten ennalta-arvaamattomuus siten lisääntyy entisestään. Vihreidenkin kohdalla olennainen kysymys on, miten puolue saa mahdolliset kannattajansa liikkeelle. Kahteen paikkaan tarvitaan ainakin 13 prosenttia annettavista äänistä. Kysymysmerkkinä on myös, miten kansanedustaja Rosa Meriläisen huumekohu on vaikuttanut vihreiden uskottavuuteen.