Eurovaalien lyhyen historian suomalainen pohjanoteeraus nähtiin kohta kymmenen vuotta sitten, kesäkuussa 1999. Lämpimänä sunnuntaina, viikko ennen juhannusta, vain hieman alle kolmannes äänioikeutetuista vaivautui uurnille. Kesämökit, terassit ja hiekkarannat veivät voiton vaaleista, joissa suomalaiset äänestivät laiskemmin kuin ehkä yksissäkään itsenäisen Suomen historian muissa poliittisissa vaaleissa.
Nuo vaalit todistivat kouriintuntuvasti, kuinka paljon äänestysprosentti voi vaikuttaa vaalitulokseen. Kokoomus sai eurovaalien äänistä yli 25 ja SDP alle 18 prosenttia. Kolmisen kuukautta aiemmin pidetyissä eduskuntavaaleissa kokoomuksen saalis oli 21 ja SDP:n
lähes 23 prosenttia. Eduskuntavaalien äänestysprosentti oli yli 68.
Suomen jäsenyyshistorian neljänsissä eurovaaleissa on tavallista suuremmat panokset, sekä kansallisesti että unionimitassa. Vaikka Suomen vaalitulos ei suoranaisesti horjuta hallitusta, tuloksesta voi lukea vuoden 2011 eduskuntavaalien suuntaa. Keskustan puheenjohtajalle Matti Vanhaselle eurovaalit ovat kohtalonkysymys. Jos puolue kärsii rökäletappion, Vanhasen lähtölaskenta alkaa ja kiihtyy kohti keskustan puoluekokousta. Se on määrä pitää ensi vuoden kesällä.
Nopeampikin aikataulu on mahdollinen. Suomen Kuvalehdessä huhtikuun lopulla julkaistussa kirjeessä Keskustan kuusi kansanedustajaa sanoi melko suoraan, että Vanhanen saa mennä, jos eurovaalienkin tulos on huono. "Keskustan pitää olla tarvittaessa valmis nopeisiinkin ratkaisuihin, jotka näkyvät, kuuluvat ja tuntuvat. Jos mitään ei tapahdu, vaarana on luottamuksen mureneminen", kuusikko kirjoitti.
Kokoomukselle eurovaalit ovat mahdollisuus vakiinnuttaa sille syksyn kunnallisvaaleissa tullut ykköspuolueen asema. Koska kokoomus EU-myönteisimpänä puolueena saa kannattajansa hyvin liikkeelle, heikompi tulos olisi pettymys jo vakava merkki pitkän nousun kääntymisestä laskuun. Perussuomalaisille vaalit ovat vakaustesti: jos gallup-nousu realisoituu nyt ja kestää, hallitusovikin voi aueta sille vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen.
Koska Suomi saa europarlamenttiin enää 13 edustajaa eli yhden nykyistä vähemmän, ainakin yksi puolue häviää. Tästä koituva Musta Pekka uhkaa jäädä RKP:n käteen. Ja koska perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien vaaliliitto vienee ainakin yhden paikan, jaossa on yksi ellei kaksikin muuta jäännöskorttia.
Alkuvuodesta TNS-Gallupin tekemän ja MTV3:n maaliskuun lopulla uutisoiman, viime eurovaalien äänestysprosenttiin nojanneen vaaliennusteen mukaan vain parin tuhannen äänen päässä olisi tilanne, että keskusta menettäisi neljästä paikastaan jopa kaksi. Myös kokoomuksen neljäs paikka voi olla vaarassa. Perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien vaaliliiton mahdollinen toinen paikka ratkeaa siihen, joko perussuomalaisten suurin nousukiito on taittunut ja jopa kääntynyt laskuun.
Unionimitassa vaalien iso kysymys on se, miten unionin liittovaltiokehitystä vieroksuvan Britannian konservatiivipuolueen maaliskuinen päätös irrota keskustaoikeistolaisesta ja EU-myönteisestä EPP:stä vaikuttaa seuraavan parlamentin voimasuhteisiin.
Brittikonservatiivit voivat saada seurakseen samanhenkisiä meppejä myös ainakin Tshekin, Puolan, Belgian, Tanskan, Italian, Liettuan ja Latvian konservatiiveista. Jos nykyiset voimasuhteet pysyvät, ryhmään tulisi jopa 84 edustajaa eli se olisi parlamentin neljänneksi suurin. Kaikkien EU-kriittisten konservatiivien meno omaksi puolueryhmäkseen voisi jopa uhata EPP:n asemaa parlamentin suurimpana ryhmänä ja vaikuttaa siihen, mikä ryhmä saa puhemiehen paikan.
EU-kriittisten konservatiivien vaalimenestys ja ryhmän valinta voivat vaikuttaa myös siihen, millainen komissio valitaan nykyisen tilalle. Komission puheenjohtajasta voi tulla vääntö paitsi jäsenmaiden kesken myös parlamentin poliittisten ryhmien välillä.
Lisäksi parlamentti hamuaa itselleen suurempaa roolia komission puheenjohtajan valinnassa. Parlamentin rooli valinnassa suurenee, kun ja jos Lissabonin sopimus tulee voimaan, mutta parlamentti haluaisi enemmän sananvaltaa jo nyt. Parlamentti näytti kaapin paikan komissiolle 1999, jolloin koko Jacques Santerin johtama komissio joutui eroamaan korruptioepäilyjen takia.
Kaiken kaikkiaan eurovaaleissa on niin Suomessa kuin koko unionissakin linjavaalin makua, Suomessa siksi, että veri vaihtuu meppikunnassa konkarien väistyessä. Unionitasolla konservatiivien vaalimenestys ja ryhmittyminen taas antavat osviittaa siitä, kiihtyykö suuntataistelu EU:n liittovaltiokehitystä kannattavien ja jäsenvaltioiden asemaa korostavien voimien välillä.