Uusi kansainvälinen toiminta- ja edunvalvontaympäristö pakotti työnantajajärjestöt panemaan hynttyyt yhteen.
Kun metsäteollisuuden vienti takkusi takavuosina, lääkkeeksi otettiin d-vitamiini: kadonnut kilpailukyky palautettiin alentamalla markan ulkoista arvoa. Kun vientihinnat laskivat, ulkomaankauppa veti taas. Suojatuilla sisämarkkinoilla ei ollut niin suurta väliä.
Helpot päivät ovat takanapäin. Valuuttana on euro, ja sisämarkkinat ovat avautuneet ulkomaiselle kilpailulle. Devalvaatiota ei voi enää käyttää. Sekä pääomavaltainen vientiteollisuus että työvaltaiset kotimarkkina-alat kilpailevat likipitäen samoissa oloissa samoilla keinoilla.
Logiikka Teollisuuden ja työnantajien (TT) ja Palvelutyönantajien (PT) yhdistymiseen uudeksi Elinkeinoelämän keskusliitoksi (EK) kumpuaa tästä taustasta. Elinkeinoelämän haasteet ovat kansainvälistymisen ja globalisaation myötä kasvaneet ja muuttuneet niin samantyyppisiksi, että erillinen järjestörakenne kävi auttamattoman vanhanaikaiseksi.
Yritykset tekevät kipeitä tehostamispäätöksiä omista lähtökohdistaan. Työnantajajärjestöillä ei ole niissä suoraa osuutta, mutta yritysten ja niiden edunvalvojien ajatusmaailmat ovat samasta puusta. Siksi on johdonmukaista, että työnantajaleiri hakee lisää tehoa myös omista riveistään. Näin se elää niin kuin opettaa. Päinvastainen tilanne olisi kestämätön.
Rakenteiltaan erilaisten järjestöjen niittaus yhteen otti silti koville. PT on TT:n rinnalla lilliputti, joka suhtautui järjestöhankkeeseen isompaansa varauksellisemmin. Palvelutyönantajien hallitus joutui jopa äänestämään asiasta numeroin 21 puolesta, 4 vastaan ja 2 tyhjää. Ratkaisevaa oli, että PT:n tärkeimmät johtajat ja tärkein toimiala, kauppa, tukivat hanketta. Pienempiä mutkia voi tulla matkaan keväällä, kun etenkin PT:hen kuuluvat jäsenliitot päättävät kannoistaan.
Elinkeinoelämän keskusliitto aloittaa toimintansa virallisesti ensi tammikuussa, mutta käytännössä jo syksyllä. Etenemällä vauhdikkaasti työnantajaleiri tiivistää rivejään mahdollisen uuden tulosopimuksen varalta. Se haluaa puhua neuvottelupöydässä yhdellä äänellä. Veto on taktisesti oikea, sillä edessä voivat olla hyvin hankalat tuloneuvottelut. Jos euro vahvistuu lisää dollariin nähden ja jos talouden alakulo jatkuu, kilpailukykyä voidaan joutua hakemaan sisäisistä sopeutustoimista. Siksi tuloneuvotteluasetelma voi vaikeutua entisestään.
Kenestä tulee Etelärannan uuden järjestön toimitusjohtaja? Sairaslomalla oleva toimitusjohtaja Kalevi Hemilä on itseoikeutettu ehdokas, mutta terveydentila saattaa nousta esteeksi. Seuraava aikaraja on maaliskuun loppu, johon asti Hemilällä on sairaslomaa. Olisi ollut epäkorrektia ilmoittaa kesken sairasloman uusi nimi, jos sellainen olisi ollut olemassa.
Työnantajaleirin rivien tiivistys tuo väistämättä paineita työntekijäpuolella edetä samaan suuntaan. Muutosvastarinta taitaa vain olla palkansaajajärjestöissä huomattavasti suurempi kuin barrikadin toisella puolen. Ay-rivien yhtenäistämistä kun mutkistavat poliittiset näkökohdatkin.
Joka tapauksessa samantapaiset tekijät jakavat myös työntekijäjärjestöjä eri leireihin; vientiteollisuusyrityksissä työskentelevien etuja on vaikea sovittaa yhteen esimerkiksi matalapalkkaisten palvelualojen työntekijöiden etujen kanssa. Tämä lisää painetta eriyttää eri alojen palkkakehitys toisistaan. Onkin kiinnostavaa nähdä, johtaako suuren työnantajajärjestön synty siihen, että se alkaa ajaa ponnekkaammin tuottavuuserot huomioon ottavaa palkkapolitiikkaa.