Jälkimainingit EU-huippukokouksessa sovitusta käyvät yhä korkealla. Vähintä, mitä tässä vaiheessa voidaan tehdä, on selvittää, mitä sovittiin ja mitä ei. Maksajilla on oikeus tietää.
Jälkimainingit viimeviikkoisen EU:n huippukokouksen päätöksistä eivät ota laantuakseen. Näkemykset siitä, mitä kokouksessa lopulta sovittiin ja mitä ratkaisut merkitsevät Suomelle menevät ristiin sen mukaan, keneltä kysyy. Kansallisiin tarpeisiin eri puolilla Eurooppaa annetut lausunnot kiehuttavat soppaa.
Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) vakuuttaa, ettei Suomi hyväksy kriisirahastojen jälkimarkkinaoperaatioita. Näin todetaan valtioneuvoston tiistaina erikseen lähettämässä tiedotteessa.
EU:n talouskomissaari Olli Rehn puolestaan linjaa, että pysyvä vakausmekanismi sallii sen, että valtionlainoja ostetaan myös jälkimarkkinoilta, mutta tiukoin ehdoin. Suomi siis vastustaa, mutta järjestelmä sallii jälkioperoinnin.
Pysyvän vakausmekanismin EVM:n hallintoneuvosto päättää tarvittaessa asiasta. Päätöksentekoon vaaditaan yksimielisyyttä. Tämä on ollut Suomen johtava linja asiassa. 85 prosentin määräenemmistöä voidaan kuitenkin käyttää ”hätätilanteessa”.
Suomi on vaatinut yksimielisyyttä, mutta EVM:n säännöt mahdollistavat toisenlaisen menettelyn. Espanjassa onkin ehditty iloita siitä, että Suomi ei voi estää tukea Espanjalle.
Suomi on vastustanut tähän asti henkeen ja vereen suoraa pankkitukea ja vaatinut väliaikaisessa kriisirahastossa ERVV:ssä lainoille vakuudet.
Suomi oli myös siinä uskossa, että pysyvässä vakausmekanismissa EVM:ssä vakuuksia ei tarvita, koska lainat menevät valtion kautta ja koska valtioilla on ensisijainen velkojan asema.
Toisin kävi. Huippukokouksessa tiukan talouskurin maat jyrättiin tässä asiassa, ja pankkien pääomittaminen on mahdollista suoraan EVM:n kautta, eikä takaisinmaksun ensisijaisuuskaan ole enää varmaa. Tosin pääomittaminen voi alkaa vasta kun yhteinen pankkivalvoja aloittaa toimintansa. Suoran tuen takia Suomi todennäköisesti joka tapauksessa vaatii lainoille vakuudet.
Tilanteen vaikeudesta kertoo jopa pääministerin rasittunut ilme. Hän kertoi alkuviikosta, että EU:ssa on kaikilla tasoilla luottamuspula. Pääministeri kokee raastavaksi tilanteen, jossa ”kaverin motiivia pitää epäillä”.
Tilanne on monimutkainen ja herkkä, tulkinnat elävät ja tavallinen kansalainen on jo pudonnut kelkasta. Vähintä, mitä tässä tilanteessa voi tehdä, on selvittää, mitä on sovittu ja mitä ei.
Kaiken kukkuraksi euromaiden tukipaketteja saavien maiden verotus on alhaisemmalla tasolla kuin Suomessa. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä onkin kysynyt, miksi yli kymmenen prosenttiyksikköä Suomea alhaisempaa kokonaisveroastetta nauttiva Espanja ei hoida pankkikriisiään nostamalla omia verojaan.
Asia ei ole aivan näin yksinkertainen, mutta periaatteelliselta kannalta on kyseenalaista, että apupaketteja kasataan maille, jotka sisämarkkinoilla kilpailevat tuenantajia keveämmällä verotuksella.
Kriisitilanteessa tehtyjen huippukokouspäätösten myötä liittovaltiokeskustelulle on huutava tarve.