Mitä vähemmän kansalaiset luottavat oman maansa poliitikkoihin ja parlamenttiin, sitä enemmän he luottavat Euroopan unionin parlamenttiin. Ja toisinpäin.
European Social Survey (ESS) on tehnyt 22 maassa arvojen ja asenteiden kartoituksen, joka on suomalaispoliitikoille ilosanoma, mutta europarlamentaarikoillemme etenkin vaalien lähestyessä kurjempaa kuultavaa. Tuo tutkimus nimittäin todistaa, että Suomessa kansallisiin poliitikkoihin ja instituutioihin luotetaan kuten muissakin pohjoismaissa, mutta mepit jäävät mopen asemaan.
Ja onhan se toki jo nähty. Eurovaaleissa vuonna 1999 oli äänestysprosenttimme sietämättömän alhainen. Vain 31,4 prosenttia äänioikeutetuista kävi äänestämässä.
Eurovaalit koetaan meillä toisen asteen vaaleina. Kansalaisten on vaikea mieltää äänensä merkitystä, eikä EU-parlamentin toiminta-aluettakaan ole helppo hahmottaa.
Onneksi moni asia on jo toisin kuin viitisen vuotta sitten. Parlamentti kuten unionin rakenne muutoinkin on valistuksen ja ajan kulun ansiosta tullut tutummaksi, mutta riittääkö se nostamaan äänestysprosentteja lähemmäs valtiollisella vaaleja?
Mepit ovat oppineet läksynsä läheisyysperiaatteesta. Kansalaiset tietävät heidän olemassaolostaan ja ajatuksistaan enemmän kuin jäsenyyden alkuaikoina. Silti yhteyttä voisi yhä tiivistää, koska suhde eurovaaleihin ja -edustajiin on vieläkin etäinen.
Yhtä pitkään kuin Suomi on ollut mukana eurokuvioissa on mietitty vaalien yhdistämistä nimenomaan äänestysprosentin nostamiseksi. Edellisten vaalien jälkeen myös pääministeri Paavo Lipponen puhui yhdistämisen puolesta.
Asiassa on pulmansa, eikä samana päivänä äänestäminen tuo välttämättä puhtia äänestäjiin. Pelko siitä, että esimerkiksi kunnallisvaalien ja eurovaalien yhdistäminen laskisi molempien vaalien äänestysprosentteja, ei ole ihan turha.
Lipponen motkotti tuolloin myös medialle, joka hänen mielestään latistaa vaaleja. Vaaliyönä sai kuulla kunniansa vihreiden ääniharava Heidi Hautala "väärien asioiden" esillä pitämisestä.
Parlamentin kohtuuttomiin palkkoihin ja muihin etuuksiin puuttunut Hautala oli Lipposen mielestä kaivellut ikäviä asioita ja nakertanut näin parlamentin uskottavuutta.
Todellisuudessa kuitenkin äänekkäät euroedustajat ovat saaneet parhaat äänisaaliit. Voisi olla yleisen äänestysaktiivisuuden kannalta hyvä, jos maamme hiljaiset edustajat ottaisivat oppia nyt jo kotimaan parlamenttiin siirtyneestä Hautalasta.
Uutta potkua voi tulla parlamentin viimein hyväksymästä palkka- ja kulukorvausuudistuksesta. Useimmille euroedustajille muutos tietää palkankorotusta, mutta esimeriksi suomalaisille jää entistä vähemmän käteen, vaikka vähän se ei ole vieläkään.
Pahin kupla on nyt puhkaistu, kun edustajat eivät kykene enää keplottelemaan lentolipuilla. Tähän saakka heillä on ollut suuri halu käyttää halpalentoja, kun korvauksena on tullut businessluokan lipun kustannukset. Voitot ovat nousseet järjestelmää hävyttömimmin hyväksikäyttäneelle jopa tuhansiin euroihin kuukaudessa.
Lipposen mainitsemien "väärien asioiden" esille pitämisestä saattaa olla euroedustajille hyötyä enemmän kuin ihan heti tulee ajatelleeksikaan. Keplottelu ei tunnetusti lisää kansansuosiota.