Kommandopipoinen poika istuu lasikuutiossa harmaa toppi päällään ja puhdistaa aseen hylsyjä. Puhdistetun hylsyn hän heittää kasaan, jonka päällä hän istuu, ja ottaa käteensä uuden.
Lasikuution ulkopuolella on vain muutama aste lämmintä, ja ohikulkijat talvikamppeissaan pysähtyvät kuution luokse ottamaan kännykkäkamerakuvia performanssista. Ceci n’est pas... -teos on kiertänyt toista vuotta Eurooppaa – Saksassa, Ranskassa, Itävallassa ja Sveitsissä.
Sunnuntaista lähtien hollantilaisen taiteilijan Dries Verhoevenin installaatioteos on seissyt Lasipalatsin kulmilla Helsingissä.
Teos kestää kahdeksan päivää. Keskiviikkona, esityksen puolivälissä, kommandopipoinen poika on saapunut työmaalleen iltapäivästä ja lopettaa hylsyjen puhdistelun seitsemän aikaan illalla. Päivän teema on Ceci n’est pas le futur – Tämä ei ole tulevaisuutta viitaten René Magritten kuuluisaan maalaukseen piipusta Ceci n’est pas une pipe (Tämä ei ole piippu).
Esitys kertoo asenteesta
Verhoeven ei itse päässyt teoksensa kanssa Helsinkiin. Häntä edustava Ilon Lodewijks kertoo, että teoksen tarkoituksena on herättää keskustelua ajankohtaisista aiheista julkisissa tiloissa. Esitetyt kohtaukset ovat täynnä merkityksiä, mutta millaisia?
– Haluamme ihmisten miettivän näkemäänsä: Mitä he ensimmäiseksi ajattelevat, kun näkevät hahmon, ja pystyvätkö he katsomaan näkemäänsä uudestaan ja muuttamaan mielipidettään.
Lodewijksin mielestä on tärkeää tiedostaa, millä tavoin rakennamme tulevaisuutta ja turvallisuutta. Lapsenkasvoisen pojan katseesta huokuu tyhjyys ja samalla avunhuuto. Teos voisi olla kannanotto esimerkiksi Ukrainan kriisiin tai Afrikan maissa riehuvaan lapsisotilaiden värväämiskierteeseen.
Esitys ei ensisijaisesti kerro mistään tämänhetkisestä tilanteesta. Se kertoo enemmänkin meidän asenteestamme – siitä kuinka toisaalta haluamme suojella lapsiamme, mutta samanaikaisesti sallimme aseet. Tältäkö näyttää meidän tulevaisuutemme vai ei? Näinkö haluamme lapsiemme kasvavan?
Joka päivä uusi kohtaus ja eri esiintyjät
Ceci n’est pas... -teos on osa Helsingissä parhaillaan käynnissä olevaa kansainvälistä Baltic Circle -teatterifestivaalia. Yhteiskunnallisen sanoman lisäksi festivaalijohtaja Eva Neklyaeva päätti kutsua teoksen elävöittämään viikon ajaksi harmaata katukuvaa.
– Marraskuussa julkinen tila tyhjenee, eikä Helsingissä tapahdu oikeastaan mitään. Halusimme tuoda esille myös keskustelun siitä mikä on taiteen rooli ja arvo julkisessa tilassa sekä tässä kaupungissa. Ceci n’est pas... -teos puhuu asioista ja aiheista, jotka ovat kaikille tärkeitä, kuten turvallisuudentunne ja pelko. Vaikka Suomi on todella turvallinen maa, täälläkin tapahtuu paljon väkivaltaa – perheväkivaltaa, koulusurmia ja niin edelleen, Neklyaeva toteaa.
Kahdeksan päivän ajan kuutiossa on joka päivä uusi kohtaus ja eri esiintyjät. Aikaisemmin viikolla on ravisteltu käsityksiä esimerkiksi teiniäitiydestä, isän roolista ja ihonväristä.