Pääkirjoitus

Eu­roop­pa ylös suosta

Eurooppa uhkaa vajota pysähtyneisyyteen, ellei se pysty vastaamaan Yhdysvaltojen ja Aasian haasteeseen tutkimuksessa ja innovaatioiden käyttöönotossa. Tuore raportti toivottavasti herättelee eurooppalaisia päättäjiä.

Eurooppa uhkaa vajota pysähtyneisyyteen, ellei se pysty vastaamaan Yhdysvaltojen ja Aasian haasteeseen tutkimuksessa ja innovaatioiden käyttöönotossa. Tuore raportti toivottavasti herättelee eurooppalaisia päättäjiä.

Suomen entinen pääministeri, Sitran yliasiamies Esko Aho ja kolme eurooppalaista tutkimusmaailman huippuasiantuntijaa julkistivat maanantaina Suomessa raportin, jonka he luovuttivat perjantaina EU:n komissiolle innovatiivisen Euroopan strategiasta. Tutkimus, tuotekehitys ja innovaatiot saattavat kuulostaa puhkikuluneilta lääkkeiltä menestykseen, mutta tästä huolimatta kyse on maanosan tulevaisuuden kannalta keskeisestä teemasta.

Jos Eurooppa jää maailmanlaajuisessa kilpailussa jälkeen, ikävät seuraukset eivät tunnu vain yrityksissä vaan yhteiskunnissa laajemminkin, aivan varmasti myös tavallisten kansalaisten elämässä.

Raportin mukaan Eurooppa polkee paikallaan useastakin syystä: Tuottavuuden kasvu on jäljessä tärkeimmistä kilpailija-alueista. Uudesta tekniikasta ei ole saatu irti sitä, mikä olisi ollut mahdollista. Suuret eurooppalaisyritykset siirtävät tutkimusta ja tuotekehitystä muihin maanosiin. Tämä näkökohta sai suomalaisittain taas uutta konkretiaa samana päivänä, kun Ahon ryhmän raporttia esiteltiin Helsingissä: metsäjätti UPM kertoi perustavansa tutkimuskeskuksen Kiinaan. Samaan aikaan näiden kehityssuuntien kanssa maanosan väki ikääntyy nopeasti.

Tulevaisuuden haasteita hahmottavien selvitysten ongelmana on usein konkretian puute. Ahon työryhmä on pyrkinyt kouriintuntuviin korjausesityksiin. Se muun muassa ehdottaa erityisen tutkimus- ja innovointisopimuksen tekemistä politiikan, liike-elämän ja yhteiskunnan huippuvaikuttajien kesken. Se sitouttaisi nykyistä paremmin päättäjiä innovatiivisen Euroopan kehittämiseen.

Lääkkeisiin kuuluu myös uudistushakuisten markkinoiden luonti, tutkimus- ja kehitysvarojen kasvattaminen, innovaatiota arvostavan kulttuurin edistäminen ja entistä vilkkaampi "rakenteellinen liikkuvuus" Euroopassa. Työryhmän mielestä olisi esimerkiksi suotavaa, että vuosittain kymmenen prosenttia tutkimushenkilöstä vaihtaisi työpaikkaa tiedemaailman, teollisuuden ja hallinnon välillä.

Raportin mukaan yritykset investoivat Euroopassa tutkimukseen ja kehitystyöhön sekä innovointiin liian vähän siksi, että Euroopassa ei ole innovaatioystävällisiä markkinoita, joille uusia tuotteita ja palveluita voisi tuoda. Ajatus tuntuu suomalaisesta näkökulmasta jopa yllättävältä, mutta maailmanlaajuisessa vertailussa työryhmän näkemys taitaa olla totta. Innovaatioiden käyttöönottoa pitäisi tehostaa esimerkiksi julkisten hankintojen avulla ja laajentamalla standardisointia.

Huoli Euroopan pärjäämisestä ei ole uutta. Viime vuosien näyttävä ponnistus unionissa on ollut vuonna 2000 lukkoon lyöty Lissabonin strategia, jonka korkealentoinen tavoite oli tehdä EU:sta maailman kilpailukykyisin alue vuoteen 2010 mennessä. Jo jonkin aikaa on tiedetty, ettei tavoitteeseen päästä. Näin on yksinkertaisesti siksi, että jäsenmaat eivät ole toteuttaneet niitä toimia, joista kuusi vuotta sitten sovittiin. Yksi Ahon työryhmän tärkeimmistä havainnoista liittyykin tähän EU:n helmasyntiin. Euroopassa vallitsee ammottava kuilu osaamisyhteiskuntaa kuuluttavan retoriikan ja käytännön valintojen välillä. Osaamisyhteiskunnan kehittämiseen on sitouduttu aivan liian heikosti. Nyt alkaa olla tekojen aika.