Väestön määrän ja rakenteen kehittyminen vaikuttaa yhteiskuntaan monella tavalla. Kuinka paljon lapsia, työikäisiä tai eläkeläisiä on seuraavina vuosikymmeninä? Paljonko tarvitsemme kouluja, sairaaloita tai eläkevaroja? Väestöennusteet ovat pitkän aikavälin ennustamisille välttämättömiä, vaikka ennustaminen onkin vaikeaa.
Väestöennusteet voivat heittää monestakin syystä. Historiassa yllätyksiä ovat aiheuttaneet kaikki perustekijät: syntyvyys, kuolleisuus ja maahanmuutto. Ilmiselvästi sodat ja niihin liittyvä kuolleisuuden kasvu ovat tulleet aina ennustajille yllätyksenä. Viime vuosisadan alun
väestöennusteissa ei voinut olla maailmansodan syttymistä ja tähän liittynyttä kuolleisuuden nousua eikä myöskään sodan jälkeisiä suuria ikäluokkia.
Myös eliniän kasvaminen on yllättänyt viime vuosikymmeninä. Syntyvyyden romahtaminen länsimaissa yllätti puolestaan 1960-luvulla, kun lääketieteen kehittyminen mahdollisti helpon ja luotettavan perhesuunnittelun.
Huolimatta rajoitteista pitkän tähtäimen väestöennusteet ovat hyvin mielenkiintoista luettavaa. Ennusteiden perusteella Eurooppa on lähtemässä seuraavina vuosikymmeninä historialliseen muutokseen. Väestö vanhenee ja väestön määrä kääntyy jossain maissa absoluuttiseen laskuun.
Väestökehityksen häviäjiä ovat isoista maista esimerkiksi Saksa ja Venäjä. Pienistä maista monissa Itä-Euroopan maissa ja Kreikassa väestörakenne on huolestuttava. Viime vuosikymmenien maastamuutto on myös syönyt väestöpohjaa näissä maissa entisestään.
Saksan väestökasvua alentaa alhainen syntyvyys, jota maahanmuutto ei ole korvannut. Syntyvyys laski erityisen nopeasti 1960-luvulla. Saksan suuret ikäluokat loppuivat Suomeen verrattuna kymmenen vuotta myöhemmin. Tämän vuoksi Saksan huoltosuhde lähtee heikkenemään myöhemmin kuin Suomessa.
Saksassa on kuitenkin jo nyt maailman toiseksi vanhin väestö Japanin jälkeen. Pitkän aikavälin väestöennusteet odottavat maan Saksan väestön lähtevän absoluuttisesti laskuun, jolloin Saksa menettäisi asemansa EU:n suurimpana maana. Esimerkiksi Ranska ja Iso-Britannia olisivat suurempia maita väestöpohjaltaan yhden sukupolven jälkeen. Tässä suhteessa Saksa ei ole aidosti kasvava kansantalous.
Kreikka on mielenkiintoinen tapaus. Maassa sekä alhainen syntyvyys että maastamuutto ovat pienentämässä väestöä. YK:n väestöennusteiden mukaan väestömäärä laskee vielä seuraavat vuosikymmenet. Samaan aikaan julkinen velka nousisi lähes 200 prosenttiin BKT:sta. Jo väestörakenne kertoo, että velan hoitaminen normaalilla tavalla ei tule onnistumaan.
Baltian maiden velkataakat ovat selvästi Kreikkaa alhaisemmat. Väestörakenteeltaan maat ovat kuitenkin Kreikkaa heikommassa asemassa.
Vuoteen 2050 mennessä väestön odotetaan Baltian maissa vähenevän 15–20 prosenttia nykyisestä tasosta. Väestö vähenisi YK:n ennusteiden mukaan enemmän kuin Japanissa tai Venäjällä. Esimerkiksi Viro kärsi 1990-luvun alussa voimakkaasta maastamuutosta, joka on nyt rauhoittumassa.
Eurooppalaisessa vertailussa Pohjoismaat ovat kasvu-alue. Alueella asuu runsaat 26 miljoonaa asukasta ja määrä on selvästi kasvava.
Erityisesti Ruotsin ja Norjan
väestömäärä on lisääntymässä. Selitys on maahanmuutto, joka on viime vuosina arvioitu vahvasti alakanttiin.
Ruotsin tilastoviranomainen aliarvioi väestöennusteissaan vuosille 2000–2015 maahanmuuton 500 000 henkilöä liian pieneksi. Ruotsin muutti näinä vuosina noin 750 000 ihmistä ennustetun 240 000 sijaan.
Jos Ruotsin kaltaiseen maahan tulee ennusteiden vastaisesti lähes Helsingin kaupungin verran enemmän ihmisiä kuin odotettiin, yhteiskunnan infrastruktuuri on monella tavalla väistämättä koetuksella.
Suomi on eurooppalaisessa katsannossa keskitien kulkija. Meillä suuret ikäluokat siirtyivät eläkkeelle ensimmäisenä Euroopassa, minkä vuoksi kohtaamme myös ensimmäisinä huoltosuhteen selvän heikkenemisen.
Onneksi Suomen pitkän tähtäimen väestöennusteet ovat terveempiä kuin monessa muussa Euroopan maassa. Vanhenemisesta huolimatta meillä väestön ei odoteta seuraavina vuosikymmeninä lähtevän absoluuttiseen laskuun.
Pohjoismaisessa viiteryhmässä olemme hitaasti kasvava kansakunta. YK:n väestöennusteiden mukaan nykyinen noin 4,2 miljoonan asukkaan ero Ruotsiin on kasvamassa vuoteen 2100 mennessä yli kaksinkertaiseksi eli 8,6 miljoonan asukkaaseen.
Jos nämä ennusteet pitävät paikkansa, olisimme kansakuntina hyvin eri poluilla seuraavien sukupolvien aikana. Suomessa tämä tarkoittaa historiallista muutosta eri ikäryhmien suhteen. Kasvavat ryhmät ei ole enää nuoret tai työikäiset.
Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.
Kolumni