Eurooppa panee itseään talouskuntoon tärvelemällä terveytensä ja uhraamalla nuorisonsa.
Talouskriisin seurauksena maanosan kansanterveys on romahtamassa.
Julkisia terveyspalveluita on säästöjen nimissä leikattu paperisilpuksi.
Lääketieteen aikakausraamatussa, brittiläisessä The Lancet-lehdessä, julkaistiin keväällä tutkimus talouskriisin vaikutuksista terveyteen.
Tilastotutkimus säikäyttää.
Huumeet ja viina raunioittavat työttömyyden vuoksi rattailta pudonneita työikäisiä. Lapsikuolleisuus on kääntynyt nousuun. Hiv on aloittanut uuden valloitusmarssin.
Muutkin tartuntataudit leviävät kun ihmisillä ei ole varaa lääkkeisiin. Kehitysmaiden tappajahorkka, malaria, on rantautunut Kreikkaan, heti terveydenhuollon kutistamisen jälkeen.
Nuorison kannalta lukemat ovat karut. Joka neljäs alle 25-vuotias eurooppalainen on pitkäaikaistyötön.
Kreikassa nuorisotyöttömyys yltää maanosan huippuun, 60 prosenttiin. Ranskassa ja Ruotsissa lukemat ovat yli 25. Suomessa se hipoo 20 prosenttia.
Prosenttien takana on aina ihminen. The Lancet arvelee, että hukka perii pari seuraavaa sukupolvea.
Nykyinen nuori polvi ja heidän tulevat lapsensa ajelevat epätoivon liukuportailla köyhyyden, toimeentulotukien ja huonon koulutuksen mustaan aukkoon.
Sinne imaistun on vaikea pyristellä valoisampaan maisemaan. Toivottomuus tarttuu kuin pohjamaali, ja kestää isältä pojalle.
Harvalla on näkymä paremmasta: palkkatulosta, asunnosta, terveydenhuollosta.
Nuo ovat pieniä seikkoja, mutta niiden puuttuminen tekee elämästä vaivalloisen taipaleen.
Peruspalveluiden hävitys näkyy vasta muutaman vuoden päästä, jolloin Eurooppaan syntyy syrjäytynyt alaluokka.
Epävarma tulevaisuus johtaa monesti ääriajatteluun (eli ajattelemattomuuteen). Vihanlietsojat vetävät turhautuneet mukaansa etsimään syyllisiä pahaan oloonsa. Syylliset löytyvät usein maahanmuuttajista ja vähemmistöistä
Kreikan pääministeri Antonis Samaras tarkensi Suomen-vierailullaan, että ”kreikkalaiset eivät ole fasisteja, he ovat vain menettäneet toivonsa”.
Yhteiskuntatiede tuntee väittämän, että yhteiskunta on kolmen lämpimän aterian päässä anarkiasta.
Joutilasta, nälkäistä porukkaa on kertynyt kulmille jo paljon.
Näin surkeaan suuntaan asioiden ei tarvitse kehittyä. Aina on vaihtoehtoja, kunhan päätöksiä ei tehdä yksinomaan etusormella ja taskulaskimella.
The Lancetin julkaisemassa tutkimuksessa Euroopan nykytilannetta verrattiin Islannissa 2008 puhjenneeseen talouskuplaan.
Tuolloin kruunu menetti arvonsa, tuontihinnat repesivät, sijoitukset sulivat, palkkoja leikattiin. Saari teki konkurssin.
Islantilaisten henkinen ja fyysinen terveys ei kuitenkaan luhistunut elintason mukana. Se parani.
Pikaruokaketju McDonald´s lähti maasta. Islantilaiset alkoivat syödä omien troolareiden pyytämää kalaa.
Kalliin autoilun sijaan kansa suosi pyöräilyä. Kunto kohosi.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF oli esittänyt viinan hinnan alentamista nopeana keinona rahoittaa valtion kassaa. Hallitus päätti pitää hinnat korkeina. Ei raskittu ryypätä.
Kansalaiset äänestivät nurin IMF:n suunnitteleman hevoskuurin, jossa puolet kansantulosta olisi tilitetty vuosien ajan velkojille.
Islanti sijoitti hätälainansa työllisyyden parantamiseen eikä pankkitukeen. Elvytti.
Islanti selviytyi kriisistä toisin keinoin mitä EU yrittää. Pienellä kansalla ei ollut varaa kuunnella finanssiviisaiden neuvoja ja hävittää itseään.