EU teki perjantaina historiaa päättäessään ottaa jäsenekseen kymmenen uutta maata. Koskaan aiemmin EU ei ole laajentunut kerralla yhtä paljon. Samalla maanosaa toisen maailmansodan jälkeen jakanut kylmän sodan jälki häviää.
Lujille otti, mutta varmasti kannatti, voidaan sanoa EU:n Kööpenhaminan huippukokouksen päätöspäivästä, perjantaista. Laajenemisesta päättäminen oli niin työlästä, että kuningattaren illalliset jouduttiin peruuttamaan, mutta niin tuloksekasta, ettei neuvotteluja tarvinnut jatkaa lauantaille. Siihenkin oli varauduttu.
Pohjoisen suunnasta aloittaen vappuna 2004 EU:n uusiksi jäseniksi tulevat Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tshekki, Slovakia, Unkari, Slovenia sekä Välimeren saaret Kypros ja Malta. Kahdeksan ensin mainittua ovat entisiä Varsovan liiton maita. Ne jäivät toisen maailmansodan seurauksena vastoin asukkaidensa suuren enemmistön tahtoa niin sanotun rautaesiripun taakse. Siksi tulos on mitä oikeudenmukaisin. Olisi kohtuutonta, että yli 70 miljoonaa eurooppalaista olisi jäänyt edelleen omaan sarjaansa, ulos eurooppalaisten kansojen perheestä, johon ne historiallisesti kuuluvat.
Samaan ryhmään kuuluvat Bulgaria ja Romania joutuvat odottamaan jäsenyyttään ilmeisesti vuoteen 2007. Ne eivät ole taloudeltaan eivätkä oikein hallintonsakaan osalta vielä EU-kelpoisia.
Jäseniksi tässä aallossa tulevat Kypros ja Malta ovat nekin pyrkineet jo vuosia unioniin. Kyproksen mukaantuloa hidasti saaren jako kreikkalaiseen ja turkkilaiseen osaan. Lopulta vain kreikkalainen osa pääsi nyt mukaan, kun sitkeät yritykset saada saari yhdistymään epäonnistuivat.
Asiaan palataan siinä yhteydessä, kun Turkki pääsee neuvottelemaan jäsenyydestään. Se voi tapahtua aikaisintaan 2004 tehtävän ihmisoikeustarkastelun jälkeen. Turkin pääministeri Abdullah Gül ilmaisi pettymyksensä päätöksestä, mutta sen perusteluja on mahdotonta kiistää. EU edellyttää kaikilta jäsenmailtaan ihmisoikeuksien vilpitöntä noudattamista. Turkki on mennyt eteenpäin, mutta puutteet ovat huomattavia. Nykyiset ja uudet jäsenmaat antoivat Kööpenhaminassa julistuksen, jonka mukaan EU:n laajeneminen ei pääty 2004. Turkilta ei suljettu ovea.
Suurin uusi jäsenmaa, Puola, tuo unioniin 38,6 miljoonaa ihmistä. Puolalaisia on runsas puolet niistä 75 miljoonasta, jotka vappuna 2004 tulevat EU-kansalaisiksi. Näin siinä tapauksessa, että kaikissa maissa hyväksytään kansanäänestyksissä liittymissopimus.
Ainakin Virossa kriittisyys on huomattavaa. Niin on myös Puolassa varsinkin maatalouden piirissä. Tunnelmat kuitenkin lientyivät, kun Puolan edustajat onnistuivat sitkeällä neuvottelutaktiikallaan lypsämään luvattua enemmän tukea jäsenyyden ensi vuosiksi. Tuloksena oli sopimus, joka sallii Puolan siirtää miljardi euroa rakennerahastovaroja kassavirtansa parantamiseen. Lisäksi se saa 108 miljoonaa euroa lisää rajavalvontaan liittyvän Schengen-valmiutensa parantamiseen. Muille hakijamaille Puolan onnistunut tinkiminen tietää 300 miljoonan euron lisätukea.
Olisikin lopulta suuri yllätys, jos jäsenyys torjuttaisiin jossakin ehdokasmaassa.
Nykyisissä jäsenmaissa varsinkin viljelijät ovat olleet epäluuloisia, kun mukaan tulee paljon tehostuvaa maataloutta, jonka tuotteet pitäisi sijoittaa yhteisille markkinoille. Uudet jäsenmaat eivät kuitenkaan pääse heti mukaan nykyiseen tukitasoon. Niiden maatalous saa aluksi neljänneksen vanhojen jäsenmaiden tuesta. Sopeutumisaikaa on vuosikymmen. Sen kuluessa tuki tasoittuu.
EU on kyennyt tähänkin mennessä sopeuttamaan yhteen elinkeinoelämänsä painotuksilta kovin erilaisia maita. Kasvukipuja koetaan, mutta ne menevät ohi. Myös suomalaiset voivat olla tyytyväisiä siihen, että turvallisuus ja yhteisyys vahvistuvat Euroopassa.