Vielä kuukausi sitten harmittelin, miksi Eurooppa-politiikasta ollaan niin hiljaa ennen Suomen eduskuntavaaleja, vaikka EU-politiikka on mitä suurimmassa määrin sisäpolitiikkaa.
Sitä saa mitä tilaa. Suomen huhtikuussa pidettävät eduskuntavaalit ovat EU-vaalit. Eurooppa-politiikasta on tulossa muutenkin sisäpolitiikkaa sekä hyvässä että pahassa. Molemmista on nyt näyttöjä niin Suomessa kuin monissa muissakin EU:n jäsenmaassa. Politiikka on täynnä paradokseja. Kun EU:n parlamenttivaalien alla vajaat kaksi vuotta sitten puhuttiin pääsääntöisesti kotimaisista asioista, nyt Suomen eduskuntavaalien pääkysymykseksi on noussut Eurooppa ja erityisesti Euroopan uusi talousarkkitehtuuri.
Mikä on Suomen rooli? Kansainvälisessä lehdistössä on kummasteltu, miten vakaasta ja "luokan parhaasta oppilaasta" on tullut euroalueen häirikkö? Syyksi on arvailtu, että oikeistopopulistinen liike True Finns eli Perussuomalaiset ovat ajamassa Suomea hankalaan asemaan. Gallupeissa vaalivoittajaksi ennakoitu Timo Soini on sanonut, ettei hän missään oloissa tule hyväksymään takausvastuita, mutta linja näyttää jo muuttuneen kompromissin hakemiseksi.
Häirikön leimaa ei kannata hakea, mutta ei sitä kannata pelätäkään, jos on varmasti oikealla asialla. Näin ovat tehneet pienet maat kuten Tanska ja Irlanti useasti. Suomi on joutumassa nurkkaan, ei vahvuuttaan vai heikkouttaan. Sitä kannattaa varoa.
Suomalaisesta häirikkökeskustelusta tulee mieleen vanha tarina eläintarhasta karanneesta norsusta. Saksalaiset miettivät, miten tehdä uutta bisnestä karanneesta norsusta. Ranskalaiset päättivät heti perustaa hienon Norsu-ravintolan. Suomalaiset kysyivät, että mitähän se norsu meistä ajattelee.
On suuri vaara, että Euroopan unioni on joutumassa kriisiin, kun Eurooppa-politiikasta on tulossa yhä enemmän osa kunkin maan nahistelevaa sisäpolitiikkaa kuin aitoa pyrkimystä hakea eurooppalaisia ratkaisuja. Viime viikonvaihteen Baden-Wurtembergin ja Rheinland-Pflatzin paikallisvaalit hermostuttivat liittokansleri Merkeliä, mikä näkyi epävarmuutena Eurooppa-kysymyksissä. Euroopan unioni on pitkään kärsinyt johtajuuden puutteesta: Kreikan ja Irlannin kriisit eivät olisi kärjistyneet, mikäli niihin olisi puututtu riittävän ajoissa. Erityisesti Saksan odottelu johti siihen, että velkojien epäluottamus ehti nousta yli äyräiden.
Julkisuudessa on syntynyt kuva, että vain vasemmisto on jarrumiehenä talousuudistuksissa. Näin ei suinkaan ole. Portugalissa oikeisto heilutti Euroopan unionia vastustamalla välttämätöntä julkisen talouden tasapainottamista. Viime viikon megahuippukokouksen tulokseksi jäi siirtää talouden ongelmien ratkaisut ensi kesäkuuhun.
Ratkaisujen vaikeudesta kertoo se, että Portugalissa esimerkiksi komission puheenjohtaja Barroso ei onnistunut puhumaan järkeä omassa puolueessaan ja omassa kotimaassaan.
Poliittisella oikeistolla on suuri vastuu osoittaa tie ulos kriisistä, sillä Eurooppa on tällä hetkellä vahvasti oikeiston käsissä. Komissio on oikeistohenkinen ja jäsenmaiden hallitusten edustajista koostuva neuvosto on luonnollisesti oikeistolainen, kun jäsenmaiden hallituksetkin kolmea lukuun ottamatta ovat keskustaoikeiston hallitsemia. Viime Euroopan parlamentin vaaleissa voitti poliittinen oikeisto.
Portugalin hallituskriisi tuli taivaan lahjana Suomen pääministeri Mari Kiviniemelle, joka on osoittautunut heikoksi johtajaksi. Hän on koko ajan vältellyt kertomasta mikä on Suomen kanta vaikeuksissa olevien maiden lainoittamiseen ja takausvastuiden kasvattamiseen.
Ymmärrän hyvin pääministeri Kiviniemeä, kun Keskustan omat rivit ovat täysin sekaisin. Hallituksen ministerit Mauri Pekkarinen ja Paavo Väyrynen ovat ilmoittaneet lähtevänsä hallituksesta, jos Suomen takausvastuut kasvavat. Seuraavassa hallituksessa ei sitten ole Keskusta tai ei ainakaan Mauri Pekkarinen tai Paavo Väyrynen, sillä takausvastuut tulevat todennäköisesti kasvamaan.
Kaikkein kummallisinta on, että molemmat päähallituspuolueet ovat kyselleet eri vaalikeskusteluissa oppositiolta mitä pitäisi tehdä. Kohteliastahan se on, mutta parlamentarismin idean vastaista. Parlamentarismissa oppositio joko kannattaa tai vastustaa hallituksen esitystä, mutta ei tee hallitusten kotiläksyjä.
Euroopan parlamentti on toiminut sutjakkaasti. Viime keskiviikkona parlamentti antoi tukensa perussopimusmuutokselle, jolla mahdollistetaan uuden vakausmekanismin perustaminen. Äänestys pidettiin vain päivää ennen EU-maiden huippukokousta, jossa uusi talousarkkitehtuuri oli määrä hyväksyä.
Euroopan kriisi ei osoita laantumisen merkkejä. Kreikka ja Irlanti pyristelevät kohoavien korkojen kourissa. Molemmat ovat käytännössä Kansainvälisen valuuttarahaston ja EU:n armoilla. Toivottavasti talouskriisi ei käänny koko Eurooppaa lamauttavaksi poliittisen järjestelmän kriisiksi. Markkinoille on samantekevää onko poliittinen järjestelmä oikeiston vai vasemmiston käsissä, kunhan päätöksenteko toimii.
Rahoituskriisiin vastaamiseen tarvitaan uusia työkaluja. Sdp kannattaa eurooppalaisten demaripuolueiden tavoin pysyvän vakausrahaston aikaansaantia. Tuen tulee olla tiukan ehdollista. Myös mahdollisuus velkajärjestelyyn tulee olla ennen rahaston tuen myöntämistä. Näin pankit ja muut holtittomat luotonantajat saadaan vastuuseen.
Kirjoittaja on oululainen europarlamentaarikko (sd.).