Eurooppa merkitsee auringonlaskun maata. Tämä vanha tieto saa uutta valaistusta Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin professorin teoksesta. Oululaislähtöinen, Kalevan kolumnistinakin toimiva professori Jaakko Hämeen-Anttila kutsutaan aina paikalle, kun on kyse länsimaiden ja islamin kimuranteista suhteista, ja hän jakaa maltillisen mielipiteensä ääntäen sekaan muutaman sanan arabiaa.
Kustantaja kehuu teosta ainutlaatuiseksi. Saattaa olla, ainakin professori on koonnut painavan aineiston vahvistamaan teesiään, jonka mukaan eurooppalaisen kulttuurin juuret ovat idässä, tässä tapauksessa ennen kaikkea Lähi-Idässä. Idällä on ollut kaksi kertaa ratkaiseva vaikutus kulttuurimme kehitykseen.
Ensin kreikkalaiset omaksuivat Mesopotamiasta, Egyptistä ja Foinikiasta niitä aineksia, joiden avulla minolais-mykeneläisen ja klassisen kauden välinen kuilu kurottiin umpeen viimeisen esikristillisen vuosituhannen alkupuolella.
Ilman foinikialaista kirjaimistoa ei olisi kreikkalaista kirjallisuutta, ilman mesopotamialaista Gilgame-eeposta ei olisi Homerosta. Kreikka lainasi sen kulttuuriaineksen, mikä siltä puuttui ja kehitti sitä edelleen, alkuperäistä etevämmäksikin.
Mutta kun helleenien itsetunto kasvoi, tämä idän ratkaiseva osuus kiellettiin. Viimeistään persialaissotien jälkeen ohjelmallinen idän kielto vakiintui ja jatkui myöhemmin renessanssista klassismiin, kun ihanteeksi nostettu antiikin kreikkalaiskulttuuri tahdottiin nähdä itsestään kehittyneenä.
Sama idän ja lännen vastakohta siirtyi ideologiana "Euroopan" ja Bysantin, myöhemmin Venäjän vastakkaisuuteen. Tätä ravintoa mekin olemme imeneet: Suomi seisoo maastopuvussaan rajavartijana itää vastaan. Ja maailmanlaajuisemmin on meneillään Samuel Huntingtonin "kulttuurien sota" lännen ja islamin välillä.
Toinen idän antama piristysruiske lahonneeseen eurooppalaisuuteen tuli keskiajalla, 800-1200-luvulla, kun kulttuurimme löysi keskellä kristillistä pimeyttä kreikkalaiset juurensa uudelleen arabien kautta. Nämä valloittajat olivat omaksuneet idän keskuksissa säilyneet kehittyneemmän kulttuurin aarteet ja alkoivat erityisen vilkkaasti kääntää kreikkalaista tieteellistä kirjallisuutta.
Monet teokset ovat säilyneet vain arabiannoksina. Euroopassa tämän toiminnan keskus oli islamilainen Espanja, jonka keskukset Córdoba, Granada ja Toledo olivat kääntäjäkoulujen tyyssijoita. Erityisen tärkeitä välittäjiä olivat juutalaiset, joissa eri kulttuurit yhdistyivät.
Kun espanjalaiset vähitellen ja lopullisesti 1492 valtasivat maan takaisin arabeilta karkoittaen nämä ja juutalaiset, alkoi maan pysähtyneisyyden pitkä kausi. Mutta kristityt oppineet olivat omaksuneet paljon islamilaiselta kulttuurilta ja kehittivät klassista perintöä eteen päin.
Roomalaiset kutsuivat Välimerta "meidän mereksemme". Siitä Hämeen-Anttilan teoksen nimi. Nyt koko maailma on meremme, varsinkin infoteknologian kautta. Professori valistaa meitä kiinnostavasti, äärimmäisen asiallisesti. Ainoa outo juttu on se, ettei hän kerro labyrintin johtuvan kaksoiskirvestä merkitsevästä ja äidinvaltaan viittaavasta labrys-sanasta. Ja niin on maailma miesten, ettei ainuttakaan naista ole joukkoon mahtunut. Miehen kynä on kaiken kirjoittanut.