Eu­roop­pa kai­kil­la maus­teil­la

Olkaamme oikein eurooppalaisia. Prego, Maestro, pankaa siis aasikin lentämään Matkalla Reimsiin. Dario Fo tekee mukavat temppunsa meidän edessämme ja edestämme. On kivaa, kun maailma vääntyy näyttämöllä vinoiksi karikatyyreiksi. Itse alkuperäisestä oopperasta ei ole niin väliä.

Helsinki

Olkaamme oikein eurooppalaisia. Prego, Maestro, pankaa siis aasikin lentämään Matkalla Reimsiin.

Dario Fo tekee mukavat temppunsa meidän edessämme ja edestämme. On kivaa, kun maailma vääntyy näyttämöllä vinoiksi karikatyyreiksi. Itse alkuperäisestä oopperasta ei ole niin väliä.

Kuuluisan Nobel-kirjailijan ja Kansallisoopperan intressit natsaavat. Tiedämme Fon kirjoittaneen suositun komedian Ei makseta, ei makseta. Oopperan johdosta hänelle vastataan nyt auliisti, että maksetaan, maksetaan.

Yleisö ja tv-yhtiötkin maksavat ja ylimääräiselle julkisuushössötykselle on aina käyttöä.

Pitäisikö Rossinin sijasta ehkä esittää oopperanjohtajan flyygelin päällä pölyä keräävä Oliver Kohlenbergin kolmituntinen Mukka-eepos Sipirjan lapsi, tai joku vastaava?

Hyvä vitsi. On niitä parempiakin säveltäjiä Suomessa unohdettu. Olisi edes säveltänyt pienemmälle orkesterille.



Hurlumhei


"Ensi-iltaa on tulossa katsomaan 15 toimittajaa Italiasta, Saksasta, Ranskasta, Englannista, Sveitsistä ja Ruotsista. Edustettuina ovat mm. Financial Times, Frankfurter Allgemeine Zeitung, Die Welt ja Neue Züricher Zeitung. Italialaisia toimittajia on mukana enemmän kuin koskaan ennen Kansallisoopperan ensi-illoissa. Mukana ovat La Repubblica, L'Opera, Il Giornale della Musica ja Corriere Della Sera", hehkuttaa Kansallisoopperan tiedotus vielä ensi-iltapäivänä.

Arte-satelliittikanava lähettää Matkan Reimsiin 29.1. suorana lähetyksenä Kansallisoopperasta ja Suomen TV 1 näyttää sen tammikuun viimeisenä torstaina. Kevään esitykset on myyty loppuun ja ooppera palaa ohjelmistoon huhtikuussa 2004.

Julkisuus on olennainen osa esitystä. Miten Fo osaakaan vääntää suhteellisen mitäänsanomattomasta ja unohtuneesta Rossinin oopperasta ihan vanhan itsensä näköisen hurlumhei-version, tuo buffone.

Fon poliittiset sidosryhmät ja persoonallinen tyyli muistetaan jo 1960- ja 1970-luvuilta, mutta niistähän ei ole enää vaaraa - ehkä nuoria globalisaation vastustajia lukuun ottamatta.



Niskasta vähän näykkien


Varmuuden maksimoimiseksi tiedotuskoneisto jauhaa ja näyttää hyvissä ajoin etukäteen, mitä fomaisuuksia Reimsin matkalta on odotettavissa.

Kirjailijaa ja hänen vaimoaan on vainottu. Milloin se muuten tapahtuikaan?

Ei ihme että Fo pisti libreton osittain uusiksi muun muassa vetämällä yhtäläisyysmerkkiä Kaarle X "yksinkertaisen" ja Italian mediakeisarin ja pääministerin Silvio Berlusconin välille.

Haavikon Kuningas lähtee Ranskaan -libretosta sanottiin, että siinä historia kävelee unissaan takaperin. Fon historia ei tekstinä samalla tavoin pakita, mutta tietty havainnoitsija-Haavikon hengenheimolaisuus, hetken huumorilla lisättynä, on päivänselvää.

Maailman pääministerit, kavahtakaa siis Fon reimsiläisiä niskaan puremisia. Laajemmin, Eurooppa arvaa oma tilasi, koska historia kertaantuu.

Reimsin matkalla katsellaan kuitenkin vähän kauemmas kuin läheiselle Arkadianmäelle. Kävisikö vaalien alla laatuun, että tähtäin osoittaisi Lipposeen jossakin siellä aitiossa.

Rajansa kaikella, myös satiirilla. Tärkeintä on valta, loppukohtaus ei muutu, kuten oopperassa Fon sanoin vakuutetaan.

"Niin, tärkeintä on se, että kaikki pysyy ennallaan."

Lopuksi kirjailija seisoo parrasvaloissa ja Suomen valtaeliitti taputtaa hänelle hurjasti. Kukaan ei tunnu huomaavan tilanteeseen sisältyvää ironiaa. Ihmiset vaikuttavat aidosti innostuneelta. Takariveistä vielä karjutaan Bravi! eli monia kiitoksia.



Suomalainen tietää


Suuren jälkisoiton alkusävelet julkaistaan heti ensi-iltaa seuraavana aamuna: lehdessä haastatellaan ulkomaisia kriitikkoja ja ihmetellään Fota lainaten, että suomalaisten täytyy olla erityisen fiksua kansaa, kun ymmärtävät satiirin ja alluusiot tuosta vain.

Mutta onhan meillä on maailman paras musiikkioppilaitosjärjestelmä, Saksassa saakka ihastusta herättänyt peruskoulu ja yleinen asevelvollisuus. Suomalainen osaa ainakin hörähtää, kun joku pyllistää, kaatuu, sätkii tai vetkuilee fomaisesti laulaessaan.

Oopperan sisältyvät henkeäsalpaavat sirkustemput saavat aikaan jo ooh-huokauksia. Kaarle X lennätys helikopterilla tyyliin Miss Saigon pistää sanattomaksi, varsinkin kun hänet vielä pudotetaan kopterin kyydistä jonnekin riisipeltoon.

Ilmoita asiavirheestä