Helsinki
Olkaamme oikein eurooppalaisia. Prego, Maestro, pankaa siis aasikin lentämään Matkalla Reimsiin.
Dario Fo tekee mukavat temppunsa edessämme ja edestämme. On kivaa, kun Rossinin ja Balocchin maailma vääntyy näyttämöllä vinoiksi karikatyyreiksi.
Kuuluisan Nobel-kirjailijan ja Kansallisoopperan intressit natsaavat. Tiedämme Fon kirjoittaneen suositun komedian Ei makseta, ei makseta. Oopperan johdosta hänelle vastataan nyt auliisti, että maksetaan, maksetaan.
Yleisö ja tv-yhtiötkin maksavat ja ylimääräiselle julkisuushössötykselle on aina käyttöä.
"Ensi-iltaa on tulossa katsomaan 15 toimittajaa Italiasta, Saksasta, Ranskasta, Englannista, Sveitsistä ja Ruotsista. Edustettuina ovat mm. Financial Times, Frankfurter Allgemeine Zeitung, Die Welt ja Neue Züricher Zeitung. Italialaisia toimittajia on mukana enemmän kuin koskaan ennen Kansallisoopperan ensi-illoissa. Mukana ovat La Repubblica, L'Opera, Il Giornale della Musica ja Corriere Della Sera", hehkuttaa Kansallisoopperan tiedotus vielä ensi-iltapäivänä.
Arte-satelliittikanava lähettää Matkan Reimsiin 29.1. suorana lähetyksenä Kansallisoopperasta ja Suomen TV 1 näyttää sen tammikuun viimeisenä torstaina. Kevään esitykset on myyty loppuun ja ooppera palaa ohjelmistoon huhtikuussa 2004.
Julkisuus on olennainen osa esitystä. Miten se mies osaakaan vääntää suhteellisen mitäänsanomattomasta ja unohtuneesta Rossinin oopperasta ihan itsensä näköisen hurlumhei-version, tuo buffone.
Fon poliittiset sidosryhmät ja persoonallinen tyyli muistetaan jo 1960- ja 1970-luvuilta, mutta niistähän ei ole enää vaaraa - ehkä nuoria globalisaation vastustajia lukuun ottamatta.
Niskasta näykkien
Varmuuden maksimoimiseksi tiedotuskoneisto jauhaa ja näyttää hyvissä ajoin etukäteen, mitä fomaisuuksia matkalta on odotettavissa.
Fo pisti libreton osittain uusiksi muun muassa vetämällä yhtäläisyysmerkkiä Kaarle X "yksinkertaisen" ja Italian mediakeisarin ja pääministerin Silvio Berlusconin välille.
Paavo Haavikon Kuningas lähtee Ranskaan -libretosta sanottiin aikanaan, että siinä historia kävelee unissaan takaperin. Symbolisen Reimsin-matkan historia ei tekstinä samalla tavoin pakita, mutta tietty havainnoitsija-Haavikon hengenheimolaisuus, hetken huumorilla lisättynä, on päivänselvää.
Maailman pääministerit, kavahtakaa näitä niskaan puremisia. Eurooppa arvaa oma tilasi, koska historia kertaantuu.
Suomalainen tietää
Matkalla katsellaan vähän kauemmas kuin läheiselle Arkadianmäelle. Kävisikö näin vaalien alla edes laatuun, että tähtäin osoittaisi Paavo Lipposeen jossakin siellä aitiossa.
Rajansa kaikella, myös satiirilla. Tärkeintä on valta, loppukohtaus ei muutu, kuten oopperassa vakuutetaan.
"Niin, tärkeintä on se, että kaikki pysyy ennallaan."
Lopuksi kirjailija seisoo parrasvaloissa ja Suomen valtaeliitti taputtaa hänelle hurjasti. Kukaan ei tunnu huomaavan tilanteeseen sisältyvää ironiaa.
Ihmiset vaikuttavat aidosti innostuneilta. Takariveistä vielä karjutaan Bravi! eli monia kiitoksia.
Suuren jälkisoiton alkusävelet julkaistaan heti ensi-iltaa seuraavana aamuna: lehdessä haastatellaan ulkomaisia kriitikkoja ja ihmetellään Maestroa lainaten, että suomalaisten täytyy olla erityisen fiksua kansaa, kun ymmärtävät satiirin ja alluusiot tuosta vain.
Mutta onhan meillä maailman paras musiikkioppilaitosjärjestelmä, Saksassa saakka ihastusta herättänyt peruskoulu ja yleinen asevelvollisuus. Suomalainen osaa ainakin hörähtää, kun joku pyllistää, kaatuu, sätkii tai vetkuilee fomaisesti laulaessaan.
Oopperaan sisältyvät henkeäsalpaavat sirkustemput saavat aikaan jo ooh-huokauksia. Kaarle X:n lennätys helikopterilla tyyliin Miss Saigon pistää sanattomaksi, varsinkin kun hänet vielä pudotetaan kopterin kyydistä jonnekin riisipeltoon kai.