Olen viime viikkoina pitänyt mukanani Euroopan karttaa näyttääkseni muille Euroopan parlamentin jäsenille, missä Euroopan unionin itäinen ulkoraja kulkee.
Monille Venäjän ja Suomen välinen raja on täysin tuntematon.
Olen huomannut monen mepin yllättyneen pitkästä rajasta ja siitä, että Venäjältä tulee Suomeen ja Norjaan turvapaikanhakijoita. Eurooppaan pyrkijöistä osa hukkuu Välimereen, mutta Muurmanskin alueella voi jäätyä kuoliaaksi.
Venäjältä Suomeen tulee pakolaisia häviävän pieni määrä verrattuna Kreikkaan, Italiaan tai Maltalle pyrkijöistä, mutta inhimillistä kärsimystä ei voi mitata numeroissa.
Tulevaisuus voi olla synkempi myös Suomen osalta. Siihen on Suomen ja EU:n varauduttava.
Venäjän taloudellinen tilanne heikkenee ja ilmeisesti Venäjä haluaa päästä eroon maassa jo kauan olleista kymmenistä miljoonista siirtotyöläisistä. Monet haluavat myös lähteä, sillä Venäjällä on paljon todellista rasismia ja vierasvihaa.
Vielä on epäselvää, mitä kaikkea on tapahtunut ja kuka kantaa vastuun. Venäjän asenteessa oli nähtävissä enemmän välttelyä kuin vastuunkantoa Venäjän ja Suomen pääministerien tapaamisessa.
Maahanmuuttopolitiikka on ollut jokaisen EU-elimen kokousten pääaihe viime kuukausina.
Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on antanut kaksi kuukautta aikaa ratkaisujen aikaansaamiseksi.
Viikot vierivät ja aika käy vähiin, kun päällä on myös koko EU:n olemassaoloa ravisteleva Britannian kansanäänestys ja sen tuoma uhka Britannian erosta Euroopan unionista. Britannian lähtö olisi suuri takaisku, sillä se heikentäisi suuresti EU:n globaalia vaikutusvaltaa.
Vitkuttelu on kohtalokasta, sillä samaan aikaan kun EU:ssa ja sen kaikissa jäsenmaissa kinastellaan turvapaikkapolitiikasta, Euroopan ja Pohjois-Afrikan rikollispiirit ovat jo täydessä vauhdissa.
Samalla pakolaiskriisi on saamassa yhä julmempia piirteitä. Ihmiskauppa ja turvapaikanhakijoilla rahastaminen elää ja kukoistaa.
EU:n poliisiviranomainen eli Europol kertoi viime viikolla, että yli 10 000 yksin saapunutta pakolaislasta on kadoksissa.
Tuhansia yksin saapuneita lapsia on kadonnut noin vain sen jälkeen, kun heidät on asianmukaisesti rekisteröity. Lasten pitäisi käydä turvallisissa oloissa koulua eikä olla hyväksikäyttäjien kynsissä.
Osa lapsista on ehkä turvassa Eurooppaan muuttaneiden sukulaistensa luona tai hyväntekeväisyysjärjestöjen hoivissa, mutta huomattavan osan pelätään joutuneen lasten hyväksikäyttäjien uhreiksi.
Puhutaan jopa orjuudesta ja lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
EU:n ja Suomen turvapaikkapolitiikka on epäonnistunut naisten ja lasten näkökulman huomioonottamisessa.
Jokainen on huomannut, että valtaosa Eurooppaan tulleista turvapaikanhakijoista on miehiä. Se on ymmärrettävää, sillä juuri nuoret miehet ovat vaarassa tulla sotiin ja terroristien riveihin.
Myös vaarallisille ja pitkille matkoille lähetetään nuoria miehiä. Asetelma ei ole missään muodossa tasapainoinen eikä oikeudenmukainen.
Naisten, lasten ja vanhusten pelastaminen sodan keskeltä ja kriisialueilta liittyy perheenyhdistämiseen.
Tähän on tarttunut myös Suomen hallitus, joka aikoo kiristää perheen yhdistämisen ehtoja huomattavasti.
Aikoinaan Kari Rajamäki demoralisoi asian puhumalla ”ankkurilapsista”.
Perheenyhdistämistä vaikeutetaan nyt kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Poikkeuksen tekee Kanada, joka ottaa Syyriasta vain naisia ja lapsia.
Se on toinen ”ääripää” ja yksipuolisuudessaan perustellun kritiikin kohde, sillä nuoret miehet ovat Syyriassa suurimmassa vaarassa.
Väkivalta ja sen yksi iljettävä muoto, seksuaalinen väkivalta on aina väärin ja tuomittavaa eikä siinä ole lieventäviä tekijöitä. Mitään ”rikollisgeeniä” ei kuitenkaan ole olemassa.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että toimettomien nuorten miesten keskuudessa esiintyy enemmän rikollisuutta ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kuin sukupuolijaoltaan tasapainoisemmissa yhteisöissä.
Oikeastaan itsestään selvä asia, mutta asialle löytyy myös tieteellistä näyttöä.
Presidentti piti puheen valtiopäivien avajaisissa. Olisin toivonut, että hän olisi ”tolkun ihmisenä” mieluimmin rauhoitellut kansalaisia kuin luonut mielikuvaa, että nyt on valittava joko eurooppalaiset ihmiset ja arvot tai ne muut...
Olisin myös kiittänyt vastaanottokeskusten työntekijöitä, vapaaehtoisia, poliiseja, opettajia, terveydenhoitajia tulkkeja, rajavalvontaa ja kaikkia niitä kansalaisia, jotka ovat tehneet työtä uuden tilanteen edessä.
Liisa Jaakonsaari on europarlamentaarikko (sd.) Oulusta.