Ukrainan sota, pakolaiskriisi, Brexit ja Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain johtoon. Kauniisti koossa ollut eurooppalainen palapeli on parin viime vuoden aikana rakoillut ennakoimattomalla tavalla.
Seuraava vavahdus voi tulla Italiasta. Pääministeri Matteo Renzin tappio lähestyvässä perustuslakikansanäänestyksessä voisi merkitä uusia parlamenttivaaleja ja populistipuolue Viiden tähden liikkeen nousua valtaan ja sen myötä jopa Italian eroa eurosta.
Euroopan ja Yhdysvaltojen suhteeseen saadaan selvyyttä toivottavasti jo pian sen jälkeen kun Donald Trump tulevan tammikuun 20. päivänä ottaa vastaan Yhdysvaltain presidentin viran. Nyt arviot tämän valinnan seurauksista Euroopalle ovat ristiriitaisia.
Äärimmäisissä uhkakuvissa Trump antaa Euroopan itäiset maat Venäjän temmellyskentäksi. Esimerkiksi Liettuan ulkoministeri arvioi perjantaina, että presidentti Vladimir Putin voisi testata Natoa nyt kun Yhdysvalloissa on alkamassa vallansiirtovaihe.
Epävarmuutta pyrkivät loppuviikosta hälventämään Euroopan ja Yhdysvaltain nykyiset ykkösjohtajat Angela Merkel ja Barack Obama. Berliinissä vieraillut Obama sanoi uskovansa, että Trump on täysin sitoutunut sotilasliitto Natoon ja sen velvoitteisiin.
Tämä lieneekin todennäköisempi vaihtoehto. Epävarmuus kytee kuitenkin niin kauan kun Trumpilta kuullaan selvät linjaukset.
Tuonnempana nähdään myös se, miten Trump suhtautuu Venäjä-pakotteiden jatkoon. Tässäkään asiassa ei kannata tehdä hätiköityjä päätelmiä.
Trumpilla tuskin on halua hankkia itselleen maine päämiehenä, joka heti alussa antaa periksi Venäjälle. Pelissä on myös hänen arvostuksestaan supervallan johtajana.
Siinä, että Trump vaatii Naton eurooppalaisia jäsenmaita ottamaan suurempi vastuu puolustuksesta ja etenkin sen rahoituksesta, ei ole mitään uutta. Yhdysvaltain johtajat ovat peränneet samaa jo vuosikymmenten ajan, tähän asti heikohkoin tuloksin. Mitä uusi presidentti lopulta linjaa, riippuu myös siitä, millaiset ulkopoliittiset avustajat hän kokoaa ympärilleen.
Joka tapauksessa Yhdysvaltain presidentinvaalien tulos on Britannian EU-eron kanssa ajanut unionin johtajat uuteen tilanteeseen. Nyt vauhtia näyttää tulevan jälleen keskusteluun unionin puolustus- ja turvallisuuspolitiikasta.
Sillä alueella ei EU:ssa ole saatu suuria aikaan. Jäsenmailla ei ole ollut tahtoa viedä asiaa eteenpäin, iso osa unionin jäsenmaista kun nojaa puolustuksessaan Natoon.
Epävarmoina aikoina kannattaa kuitenkin aina pohtia myös vaihtoehto B:ta. EU-komissio esitteleekin vielä tässä kuussa puolustuspolitiikan toimintaohjelmaansa.
Tavoitteena on aluksi luoda rahasto, joka toteuttaisi jäsenmaiden sotilaskaluston yhteishankintoja. Ainakin ensimmäinen uusi askel olisi siis enemmän taloutta kuin politiikkaa. Jos Naton perustukset eivät ala murentua, yhteiselle puolustukselle ei voi nytkään ennustaa vauhdikasta etenemistä.
Pääkirjoitus