Eurooppa on maailman suurin talous, mutta juuri nyt tämä ennen niin kukoistava maanosa on rapakunnossa. Kuntoilu tai elämäntapamuutokset eivät enää auta. Edessä on remontti oli sitten kysymys jäsenvaltioista, kunnista, yrityksistä tai itse EU:sta, mutta myös politiikan kyvystä reagoida ja navigoida. Muutosta ei kannata pelätä. Oikeastaan vain muutos luo turvallisuutta, ei muuttumattomuus.
Yhdysvalloista alkaneen talouskriisin jälkishokki johti monissa Euroopan maissa ylivelkaantumiseen, mutta paljasti samalla maiden pankkijärjestelmän heikkoudet. Pankit ovat markkinatalouden sydän ja maksa. Ilman sydäntä ei markkinatalous toimi ja huonon elämän vaurioittama maksa saattaa johtaa kuolemaan.
Eurooppalaiset tavarat ja palvelut eivät mene kaupaksi entiseen tahtiin maailmalla eikä Euroopassa. Taudin nimi on kilpailukyvyn menetys.Sitä on turha kiistää. Sen seurauksena työttömyys on sietämättömän korkealla. Korkea työttömyys ja tulevaisuuden näköalojen himmeneminen aiheuttavat puolestaan sydämen vajaatoimintaa: syyllisten etsintää ja vierasvihaa.
Poliittinen järjestelmä kohmettuu populismin paineessa.
Diagnoosi on aina tehtävä ensin, jotta sopivat lääkkeet voidaan löytää. Eurooppa-potilaan verisuonet ovat kalkkeutuneet ja sydämen vajaatoiminnastakin on merkkejä. Mitä nyt lääkkeeksi?
Suomen hallituksen tarjoama lääke on muun muassa digitaalisten sisämarkkinoiden luominen. Moni jo huokaisee, että ei voisi vähemmän kiinnosta, mutta kyllä ajatuksessa on perää. Pitää vain muistaa, että digitalous ei ole vain telealaa, vaan koskee oikeastaan kaikkea: kuntia, sairaaloita ja kauppaa.
Näin voitaisiin hakea uutta kasvua tuottavuutta parantamalla, mikä on modernissa taloudessa yksi harvoista keinoista saada aikaan kasvua. Valitettavasti Suomen valtion oma tuottavuusohjelma pilasi ´tuottavuus´ -sanan ja samalla koko asian maineen irtisanomalla ihmisiä tuottavuuden nimissä.
Vanha, mutta juuri nyt tehokkain lääke pitkään jatkuneeseen taantumaan on panostaminen pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Pk-yritykset ovat ottaneet jo vastuun Euroopan työllistämisessä. Paras esimerkki lienee Itävalta, jossa kaikista muista Euroopan maista poiketen on jo vuosikymmeniä ollut täystyöllisyys. Otin selvää Itävallan salaisuudesta: sen nimi on pitkäjänteinen ja määrätietoinen satsaus pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Ja tietenkin politiikka, joka liittokansleri Bruno Kreiskystä lähtien on pitänyt täystyöllisyyttä politiikan kärkiasiana. Kreiskyn poliittiseen testamenttiin kuuluvat sanat: ”Itävallassa rakennetaan vaikka pyramideja, jos se on työllisyyden kannalta välttämätöntä.”
Mitä tulee pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, kaikilla päätöksenteon tasoilla on korjattavaa. Jokaisen Euroopan maan hallituksen ja kuntien on pantava käsi sydämelle ja kysyttävä: ostammeko esimerkiksi taloushallinnon ohjelmia ja palveluja pieniltä eurooppalaisilta firmoilta vai turvaudummeko mieluummin monikansallisten jättiläisten tarjoamiin palveluihin? Ostavatko suomalaiset kunnat ohjelmansa mieluummin näiltä jäteiltä kuin oululaiselta ja jyväskyläläiseltä yritykseltä?
Kannatta seurata Viron esimerkkiä, mitä he tekivät oman potilastietojärjestelmänsä kanssa, kun meillä sama asia sählättiin perusteellisesti.
Pieniin yrityksiin liittyy myös viime aikojen mielenkiintoisin ja paras uutinen: runsas viikko sitten julkaistu startup-manifesti, jossa Skypen, Spotifyn ja ja Rovion perustajat antoivat ohjeita komissiolle, miten oikeasti alkavia yrityksiä voidaan kannustaa eteenpäin. Nuorten yrittäjien asenne oli vallankumouksellinen. Komissio ei tällä kertaa antanutkaan ohjeita yrityksille ”ylhäältä”, vaan startupit itse pistivät hynttyyt yhteen kertoakseen komissiolle, mitä juuri nyt pitäisi tehdä.
Eurooppa elää etsikkoaikaa erityisesti inhimillisten voimavarojen suhteen: miten innovaatioita ja osaamista voidaan kasvattaa vanhenevan ja kutistuvan väestön Euroopassa
Jälleen pitää kaivaa vanha, mutta vähänkäytetty sana naftaliinista: uudelleenkoulutus. Sitä ei vieläkään ymmärretä oikein. Huippukoulutetun insinöörinkin tiedot vanhenevat parissa vuodessa, jos hän jää odottelemaan menetettyä työpaikkaa – sitä samaa ei tule enää koskaan. Hänelle ja muille tarvitaan tehokasta uudelleenkoulutusta, uuden osaamisen tukirakenteita.
Yksi tapa kasvattaa inhimillistä pääomaa on houkutella eurooppalaisia ja myös suomalaisia lahjakkuuksia takaisin.
Kun kiinalaiset nuoret lähtevät opiskelemaan Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan, he palaavat takaisin kotimaahansa. Taustalla lienee vahva konfutselainen filosofia, jota kommunismi eikä maan nykyinen systeemi ole pystynyt tuhoamaan.
Euroopan pitäisi myös houkutella parhaat tyttönsä ja poikansa maailman piilaaksoista takaisin!
Kaliforniassa on joidenkin laskelmien mukaan jo noin 500 ranskalaisten perustamaa startup-yritystä ja kymmeniä tuhansia saksalaisia miettimässä samaa. Hienoa, mutta miten houkutella talentit takaisin ?
Talentit takaisin -liikkeessä on kysymys ilmapiiristä. Eurooppa houkuttelee vain, jos mantere ja sen maat ovat uudistushaluisia, kannustavia ja suvaitsevaisia. Tulevaisuuden uhkakuvissa taaksepäin katsova, nationalismin ja populismin riivaama Eurooppa ei varmasti ole kovin houkutteleva.
Euroopan on päästävä irti vanhasta ja panostettava uuteen.
Kirjoittaja on oululainen europarlamentaarikko (sd.).