Ranskan presidentinvaalien toinen kierros pidetään ensi sunnuntaina. Tällä hetkellä keskusta vasemmiston Emmanuel Macron on ennakkosuosikki. Marine Le Pen pääsi selvästi toiselle kierrokselle, mutta hänen on vaikea laajentaa äänestäjäkuntaansa.
Vaalien ensimmäisellä kierroksella ennusteet pitivät paikkansa.
Ranskassa presidentin asema on vahva, mutta käytännön politiikan tekemiseen presidentti tarvitsee parlamentin tuen. Onko valittavalla valtion päämiehellä parlamentin tuki, selviää kesäkuussa, kun Ranskassa pidetään kaksivaiheiset parlamenttivaalit. Macronin tuoreella liikkeellä ei ole tällä hetkellä yhtään edustajaa kansalliskokouksessa. Le Penin puolueella on kaksi paikkaa.
Suomen kannalta Ranskassa pidetään Euroopan tärkeimmät vaalit, koska ensi sunnuntaina ratkaistaan paljon EU:n kehittämisen suunnasta. Presidentinvaalien toisella kierroksella ovat vastakkain kaksi ehdokasta, joilla on hyvin erilaiset käsitykset EU:n kehittämisestä. Le Penin EU-kriittisyys tunnetaan hyvin Suomessa, mutta kannattaa yhtä suurella painoarvolla huomioida Macronin positiivinen näkemys EU:n kehittämisestä.
Suomalaista keskitien vaihtoehtoa suhteessa EU:hun ei ole enää tarjolla Ranskan presidentinvaaleissa.
Ennakkosuosikki Macron on selvästi EU:n integraation lisäämisen kannattaja. Hän esitti ministerinä ollessaan yhdessä saksalaisen kollegansa Sigmar Gabrielin kanssa pitkälle meneviä ehdotuksia EU:n ja euroalueen integraation syventämiseksi. Työlistalla oli sekä rakenteellisia että institutionaalisia uudistuksia. He ehdottivat muun muassa minimipalkan ja yritysverotuksen harmonisointia.
Lisäksi finanssipolitiikkaan pitäisi pystyä hoitamaan ylikansallisesti koko EU:n tai euroalueen tasolla. Iso muutos olisi, että EU:n budjetti pitäisi olla suoraan rahoitettu EU-tason veroilla. Ministerit ehdottivat veropohjaksi rahoitusmarkkinoiden transaktioveroa tai osaa yhtenäistetystä yritysverotuksesta. Macron on presidenttiehdokkaana pitänyt kiinni ajatuksistaan EU:n kehittämisestä.
Vaikka populismi ja EU-kriittisyys ovat dominoineet uutisia, eurooppalaisten vaalien lopputulos voi ollakin täysin päinvastainen. Tällä hetkellä näyttää todennäköisemmältä, että ensi vuonna EU:n keskeisimmät valtiot ovat valmiita viemään integraatiota ennemmin vauhdikkaammin kuin hitaammin eteenpäin.
Macronin voitto tarkoittaisi, että konkreettisia ehdotuksia integraation syventämisestä tulisi keskusteluun yhdestä keskeisimmästä EU-maasta, Ranskasta.
Ranskan lisäksi Saksan syksyiset vaalit tulevat olemaan tärkeät. Tällä hetkellä näyttää siltä, että EU-kriittiset puolueet, etenkin Vaihtoehto Saksalle -puolue, eivät olisi syrjäyttämässä vakiintuneita puolueita.
Emmanuel Macronille helpoin keskustelukumppani EU-asioissa olisi sosiaalidemokraattien pääehdokas Martin Schulz, joka on tehnyt pitkän uran EU-politiikassa. Todennäköisesti yhteistyö toimisi myös siinä tapauksessa, että Merkel jatkaisi vallassa.
Jo nyt keskeisimmät isot perustajavaltiot ovat kertoneet halustaan viedä EU:ta monitahtisesti eteenpäin. Tämä tarkoittaisi sitä, että jokin ryhmittymä veisi integraatiota vapaaehtoisesti syvemmälle.
Prosessissa ei jäätäisi odottamaan kaikkien mukaan lähtemistä. Tämä muistuttaisi euron synnyttämistä: osa EU-maista lähti euroon, osa ei.
Eritahtiseen kehittämiseen johdattaa osaltaan laajan EU:n heterogeenisuus. Puola ja Unkari ovat lähteneet poliittisesti hyvin eri tielle kuin muu EU, mikä tekee yhteisesti asioista päättämisen vaikeaksi.
Lisäksi Brexit-prosessi on jo poistanut pöydästä keskeisen eritahtisuuden vastustajan eli Iso-Britannian.
Tämän vuoden vaalien jälkeen populismi ja EU-kriittisyys eivät olekaan välttämättä voittaneet Euroopassa, vaan voittajina voivatkin keskeisimmissä maissa olla integraation lisäämistä kannattavat voimat. Tämä näyttää tällä hetkellä todennäköisemmältä kuin kriittisten äänien voitto. Avainasemassa tulee olemaan vaalitulokset Ranskassa ja Saksassa.
Suomi olisi jälleen vaikean valinnan edessä: poliittisesti Suomi ha-luaa yhtenäistä EU:ta ja hidasta integraation syventämistä.
Tätä ei välttämättä ole tarjolla. Epäilen, että valintatilanteessa Suomi valitsee junassa pysymisen. Pelkäisimme liikaa Suomen jäävän entisten sosialistivaltioiden marginalisoituvaan ryhmään EU:ssa.
Jos ja kun lisäintegraatiota voi hyvinkin olla luvassa EU:ssa lähivuosina, mitkä ovat tällöin Suomen tavoitteet? Mitkä olisivat parhaat EU-tason verot? Kuinka ylikansallista suhdannepolitiikkaa voitaisiin EU:ssa harjoittaa?
Näistä tavoitteista kannattaisi keskustella etukäteen. Pelkkä vastustaminen ei tule todennäköisesti riittämään loppumetreillä.
Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.