Presidentti ja pääministeri eivät esittäneet mitään virallista viestiä. Päivän kunniaksi avatulla internet-sivustolla päivän iskulauseena oli "Juhlitaan Eurooppaa". Eiffel-torni oli valaistu
EU:n sinisellä värillä, ja vilkkuvat valot muistuttivat EU-lipusta ja sen kahdestatoista tähdestä.
Pohjoinen rautatieasema, josta pikajunat Brysseliin ja Lontooseen lähtevät, sai erikoiskoristelun ja Vincennesin raviradalla kilpailtiin Eurooppa-päivän palkinnosta. Erasmus-vaihto-ohjelmaan osallistuneet opiskelijat viettivät Pariisissa iltajuhlaa.
Ranskan ulkoministeriö, jossa Robert Schuman lausui Euroopan unionin syntysanat 9. toukokuuta 1950, piti ovensa avoinna, samoin kuin komission ja EU-parlamentin edustustot.
Useiden EU-maiden, muun muassa puheenjohtajamaa Itävallan, sekä Saksan ja uusien EU-maiden suurlähetystöt osallistuivat Eurooppa-päivään omilla ohjelmillaan.
"Tavoitteena on, että toukokuun 9. päivästä tulisi todellinen juhla, mahdollisuus kohtaamisiin ja keskusteluihin, päivä, jolloin osoitamme olevamme ylpeitä siitä, että elämme Euroopassa", totesi EU-asioiden apulaisministeri Catherine Colonna. Juhlinta tarjosi rohkaisua niille lukuisille yhdistyksille ja liikkeille, jotka kannattivat EU:n perustuslain hyväksymistä.
Monet kansalaisjärjestöt ja verkostot ovat ponnistelleet voittaakseen Ranskassa ilmenneet erimielisyydet. "Pyrimme selviämään Euroopan umpikujasta demokraattisesti", otsikoi Cafecs-järjestöverkoston julkaisu.
Bolkesteinin palveludirektiivin muokkaaminen ja sopimus työmarkkinoiden asteittaisesta avaamisesta itäeurooppalaisille työntekijöille ovat hälventäneet osan niistä peloista, jotka edesauttoivat ei-äänten rintaman voittoon vuonna 2005. Kuten Euroopan sosiaalifoorumin kokoontuminen Ateenassa viime viikonloppuna osoitti, myös EU-perustuslain vastustajat etsivät nyt uusia ideoita, sen sijaan että keskittyisivät vain uusliberalistisen Euroopan arvostelemiseen.
Myös poliitikot ottanevat uudet ajatukset huomioon. Vaikka parlamenttia on yritetty saada mukaan EU:n ministerineuvoston työskentelyyn perustamalla uusia kuukausittain kokoontuvia ministerityöryhmiä, kenelläkään Ranskassa ei näytä olevan mitään selvää käsitystä siitä, miten unionin toiminta voitaisiin saada uudelleen vauhtiin. EU-politiikan vetäjät ovat pettäneet toiveet keskittymällä tekemään yhä uusia aloitteita, joista suurin osa jää täysin vaille huomiota.
Brysselissä jotkut vitsailevat, että Ranskan johtajat on vallannut "muistiomania". Sen jälkeen kun presidentti Jacques Chiracin haluama kansanäänestys epäonnistui, Pariisi on esittänyt Brysselissä yhä uusia, paremmin tai heikommin valmisteltuja aloitteita. Näin pyritään tuomaan uutta dynaamisuutta unionille, jota perustuslain puutteessa uhkaa juuttuminen paikoilleen.
Onpa kyse energiasta, instituutioista, lintuinfluenssasta, Maailman kauppajärjestö WTO:sta, maatalouspolitiikasta tai unionin laajentumisesta, Ranskan hallitus on viime kuukausina enemmän kuin koskaan pyrkinyt kertomaan ajatuksistaan EU-kumppaneilleen ja komissiolle.
"Tavoitteena on osoittaa, että Ranska on edelleen aloitteita tekevä voima Euroopan keskiössä, perustuslain hylkäämisestä huolimatta", eräs diplomaatti sanoo.
Jotkut esityksistä, kuten energiapolitiikkaa koskeva, tehtiin hetkellä, jolloin keskustelu
EU:n energiariippuvuudesta Venäjästä kävi kuumimmillaan. Toiset, kuten esitys laajentumispolitiikan rajoista, on ilmeisesti tarkoitettu lähinnä sisäpoliittiseen käyttöön.
Toisinaan tämä aktiivisuus ärsyttää: "Pariisin vallanneesta muistiomaniasta ei ole paljoa hyötyä, eikä se korvaa Ranskan vaikutusvallan menetystä", totesi eräs eurobyrokraatti, kun Ranska esitteli maatalouspoliittisen muistionsa vuoden alussa.