Kirjoittaja on osastopäällikkö Suomen Pankissa.
Ekonomistien, markkina-analyytikkojen ja kolumnistien huomio on nyt keskittynyt Eurooppaan. Se ei ole ihme, sillä tällä kertaa maanjäristyksen keskus on euroalueella. Euroalueen valtioiden velkaongelmien kärjistyminen on synnyttänyt uuden epävarmuuden ja epäluottamuksen kauden.
Tässä toistuu sama kuvio, joka nähtiin vajaat pari vuotta sitten. Silloin maanjäristyksen keskus oli Yhdysvalloissa. Siellä asuntoluottomarkkinoista alkanut rahoitusmarkkinahäiriö huipentui syyskuussa 2008 Lehman Brothers -investointipankin konkurssiin, mikä sai aikaan globaalisen rahoituskriisin.
Rahoitusmarkkinoilla epäluottamus näkyy riskilisien nousuna ja markkinoiden toiminnan häiriintymisenä.
Rahoitusmarkkinoilla noteeratut hinnat eivät enää anna informaatiota sijoittajien odotuksista sillä tavalla kuin niiden pitäisi. Mitä vähemmän on informaatiota, sitä enemmän on luuloja.
Yksittäisen sijoittajan on paremman informaation puuttuessa turvallisinta tehdä niin kuin muutkin tekevät. Mutta kun kaikki seuraavat toinen toisiaan, kukaan ei tiedä, mihin ollaan menossa. Tätä sanotaan laumakäyttäytymiseksi. Susilaumalla on johtaja ja lammaslaumalla paimen. Tällä laumalla ei ole kumpaakaan.
Epäluottamuksen ilmapiirissä huhut painavat enemmän kuin harkinta. Sellaisessa tilanteessa rahoitusvaateiden hinnat voivat muuttua arvaamattoman nopeasti ja tavalla, mitä on vaikea selittää millään aiemmin käytetyillä perustekijöillä.
Samanaikaisesti kun rahoitusmarkkinoiden välittämän informaation laatu heikkenee, informaatiokohina lisääntyy myös julkisessa keskustelussa. Kun ei tiedetä, missä ollaan, puhumattakaan mihin ollaan menossa, jokainen voi esittää millaisia mielipiteitä tahansa.
Yleensä tässä käy niin, että jotkut mielipiteet ottavat yliotteen muista. Paremman informaation puutteessa on turvallista ripustautua mielipiteeseen, jota monet muut jo kannattavat. Turvallisinta on tukeutua mielipiteeseen, jonka on esittänyt joku Nobelilla palkittu taloustieteilijä.
Tämä kertoo sen, että myös mielipidemarkkinoilla esiintyy laumakäyttäytymistä siinä missä rahoitusmarkkinoillakin. Asiaan kuuluu se, että yksinkertaiset selitykset syrjäyttävät monimutkaisemmat tulkinnat.
Laumakäyttäytymistä edistää se, että pankkien markkina-analyytikot ovat itse merkittäviä mielipidevaikuttajia. Heidän kommenttejaan tulee jatkuvana virtana sähköisissä viestimien ruuduille.
Pari vuotta sitten oli muotia sättiä Yhdysvaltoja. Se on ymmärrettävää, sillä rahoituskriisin keskus oli silloin siellä. Silloin tuli muotiin ajatella, että rahoitusvalvonta on ollut erityisen epäonnistunutta, rahapolitiikka liian kevyttä ja pankinjohtajat liian ahneita juuri Yhdysvalloissa.
Suomessakin hämmästeltiin laajasti, miten on mahdollista, että Yhdysvalloissa asuntoluottoja tyrkytettiin maksukyvyttömille kansalaisille. Jossain päin Eurooppaa koettiin vahingoniloa siitä, että amerikkalainen uusliberaali talousmalli oli ajautunut karille.
Nyt osat ovat vaihtuneet.
Talouskriisin keskuksen siirryttyä tälle puolelle Atlanttia, on muodikasta sättiä Eurooppaa ja aivan erityisesti euroaluetta. Eurooppaa pidetään rakenteiltaan jäykkänä ja kykenemättömänä uudistumaan. Valtiontaloutta on monissa maissa todistettavasti hoidettu holtittomasti, ja kilpailukyvyn on annettu rapautua.
Koko talous- ja rahaliiton olemassaolo on asetettu kyseenalaiseksi. Amerikassa monet mielipidevaikuttajat kokevat vahingoniloa siitä, että eurooppalainen markkinoiden toimintaa rajoittava talousmalli on ajautunut karille.
Euroopan sättiminen on käynyt käsi kädessä joidenkin Euroopan valtioiden velkapapereihin liittyvien riskilisien nousun ja euron heikkenemisen kanssa. Rahoitusmarkkinoiden kielenkäyttöä soveltaen voidaankin sanoa, että mielipidemarkkinoilla sentimentti on nyt euroaluetta kohtaan negatiivinen.
Rahoitusmarkkinoiden tunnelman ja mielipiteiden muutosten yhteys ei ole mitenkään uutta eikä yllättävää. Sijoitustoiminnassa ja talouspoliittisten mielipiteiden muodostamisessa otetaan kantaa tulevaisuuteen, joka taivaankappaleiden liikkeitä lukuun ottamatta on aina enemmän tai vähemmän epävarmaa.
Sijoittajilla ja mielipidevaikuttajilla on taipumus hakeutua pessimistiseen laitaan silloin, kun epätietoisuus tulevaisuudesta on poikkeuksellisen suurta.
Tulevaisuutta koskeva epätietoisuus riippuu merkittävältä osaltaan nyt tehtävistä talouspoliittisista päätöksistä. Tekemällä oikeat päätökset tänään ja sitoutumalla niiden toteuttamiseen, epätietoisuutta voidaan
vähentää.
Kun tämä on tehty, rahoitusmarkkinat rauhoittuvat ja sättiminen vähenee. Näin ainakin voi toivoa.
Vaikka monia merkittäviä päätöksiä on jo tehty, epätietoisuus näyttää jatkuvan. Parjaaminen saisi kuitenkin vähitellen vaimentua, sillä epätietoisuus ei liity pelkästään Euroopan talouteen vaan koko maailmantalouteen.
Sättimisellä on sekin huono puoli, että se helposti synnyttää huonoja talouspoliittisia suosituksia. Jos näiden kannatus yleistyy, ne helposti syrjäyttävät hyvät talouspoliittiset suositukset.