Uuteen Euroopan parlamenttiin valitaan 732 jäsentä Euroopan unionin eri puolilta. Suomen vaalikeskusteluissa on väitetty, että edustajana europarlamentissa voi vaikuttaa enemmän kuin ministerinä Suomessa.
Mutta voiko olla 732 vahvaa vaikuttajaa? Missä kulkee totuus siitä, kuinka parlamentissa voi vaikuttaa, ja kuinka vahvasti?
Paras vastaus tähän lienee jokaisen euroedustajan korvien välissä. On hyvin paljon itsestä kiinni, mitä siellä saa aikaan.
Euroopan parlamentti ei ole rajaton temmellyskenttä. Sinne valittavilla edustajilla on tietyt tehtävät ja tietty päätösvalta. Ikävä vain, että se tiivistyy sen kaltaiseen sanaan kuin "yhteispäätösmenettely", jonka olemus ei varmasti aivan heti aukea.
Jotta Euroopan parlamentin roolin oikein oivaltaa, se ei onnistu sisäistämättä EU:n päätöksentekorakenteen syvää neliyhteyttä: Eurooppa-neuvosto eli huippukokoukset, komissio, neuvosto, parlamentti. Täältä löytyy rooli sekä parlamentille kokonaisuutena että edustajille erikseen.
Huippukokouksissa istuvat hallitusten päämiehet, ja heillä on valtaa, se on selvä. Mutta he sopivat vain yleisistä linjoista ja lähtevät kotiin. Varsinainen työ jää muille, ennen ja jälkeen. Lakialoitteita he eivät tee.
Niitä tekee komissio, jonka tehtävä on pitää Euroopan unionin pyörät pyörimässä. Komissio on eräänlainen EU:n ydin, sillä se ei edusta jäsenmaita, vaan unionia itseään.
Ilman parlamentin hyväksyntää ei EU:n komission jäseniä tai puheenjohtajaa valita. Mutta tällaisissä äänestyksissä ei yksittäisellä parlamentaarikolla ole paljon sananvaltaa. Valta tulee tässä joukkovoimasta, siis puolueryhmistä, ja ehdokkuudet valitaan muualla.
Ministerineuvostossa istuvat jäsenmaiden hallitusten jäsenet, siis ministerit eri aloilta. Tämä on se arkipäivän taso, jossa hallitukset joko sopivat tai riitelevät asioista. Ja tästä on taas suora linkki parlamenttiin.
Kun komissio tekee lakialoitteen, se ei tule voimaan, ennen kuin parlamentti ja ministerineuvosto ovat yhdessä sen hyväksyneet. Juuri tämä on yhteispäätösmenettely, ja siinä viimeinen sana on parlamentilla.
Yhteispäätösmenettelyä ei tällä hetkellä sovelleta kaikilla aloilla. Esimerkiksi verotuksesta ja maatalouden maksuista parlamentti voi antaa vain lausuntoja. Mutta jäljelle jää aivan riittävä määrä yhteistä eurooppalaista lainsäädäntöä, jossa osaava parlamentin jäsen voi saada näppinsä väliin. EU:n lainsäädännöllä on todellista merkitystä, sillä silloin kun sitä sovelletaan, kansallisen lainsäädännön on sopeuduttava.
Lisäksi valta on tässä kasvussa: jos uusi perustuslaki saadaan voimaan, se antaa parlamentille lainsäädäntövallan yhteispäätöksinä jo lähes kaikkiin asioihin, jotka kuuluvat unionin toimivaltaan. Pois on jäämässä lähinnä vain EU:n ulkopolitiikka, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka.
Unionin toimivalta taas on määritelty niin, että se jollain tavoin ulottuu hyvin monelle elämän alalle.
Jokainen lakiasia pyörii valiokunnissa, joissa parlamentin jäsenet voivat yrittää tehdä niille jotain. Erityinen vaikutusvalta on sillä, joka on valittu kyseisen asian esittelijäksi.
Unionin lainsäädäntöön pääsee parlamentin kautta vaikuttamaan valmisteluvaiheessa. Siinä auttaa asiaa, jos puhujan sanaa uskotaan: on oltava vaikutusvaltaa, on tunnettava asioita.
Europarlamentissa on ratkaiseva ero sillä, istuuko paikalla yksinäisenä sutena vai onko saanut puolueryhmänsä sisällä ja muutenkin arvovaltaa. Se taas tuo paikkoja ja tilaisuuksia, joissa asioihin todella voi vaikuttaa. Kukaan tosin ei voi olla asiantuntija tai vaikuttaja kaikissa asioissa: on löydettävä oma rooli.
Parlamentilla on myös budjettivalta, eli se päättää Euroopan unionin menoista (tosin ei tuloista). Jos parlamentista löytyy poliittisia tavoitteita, budjetin kautta löytyvät myös keinot ajaa näitä asioita. Tässäkin on keskeistä se, mitä valiokunnissa tehdään.
Euroopan parlamentti hyväksyy myös komission ja sen puheenjohtajan, mutta tällaisissa asioissa ratkaisut ovat kiinni lähinnä puolueryhmien voimasuhteista. Tosin komissiota valvotaan muutenkin: sen kertomukset tarkastellaan, äärimmillään voi antaa epäluottamuslauseenkin.
Suomen eduskunnan tapaan yksittäiset parlamentaarikot voivat kirjallisia tai suullisia kysymyksiä neuvostolle ja komissiolle - europarlamentissa tällaisten määrä nousee tosin vuodessa tuhansiin, joten aivan hevin ei yksittäinen asia nouse esiin.
Perustehtävien ohella parlamentin keskusteluissa tai oheistapahtumissa pääsee tavalla tai toisella sanomaan sanansa osapuilleen kaikista Euroopan unioniin liittyvistä asioista. Parlamentin jäsenet ovat usein kysyttyjä esiintyjiä, eikä vain kotiseudullaan. Tämä on epäsuoraa vaikutusvaltaa, jota tulee taidon ja kokemuksen myötä.
He ovat kysyttyjä myös muuten: erilaiset painostusryhmät tahtovat vaikuttaa eurooppalaiseen lainsäädäntöön, ja ne tietävät hyvin, että se tapahtuu parhaiten juuri euroedustajien kautta.
Europarlamentin kuukausi jakautuu karkeasti ottaen valiokunta- ja puolueryhmäviikkoihin Brysselissä ja täysistuntoihin Strasbourgissa. Omituinen seilaaminen kahden kaupungin väliä on perua muinaisesta sopimuksesta Ranskan kanssa, ja tuloksena on kaksi muhkeaa rakennusta eri kaupungeissa.
Ongelma tällaisessa on, että tapahtuvaa työtä tai vaikutusvaltaa on usein vaikea suoraan mitata, tai edes välittää tietoa siitä äänestäjille. Todellinen vaikuttaminen nimittäin edellyttää toimimista koko EU:n tasolla, ja silloin katoaa herkästi kotimaisten äänestäjien silmistä.
Europarlamentissa voi halutessaan myös jäädä seinäkoristeeksi, joka ei juuri mitään saa aikaan. Palkka juoksee silti.