Ammoin rehevät lehtimetsät peittivät Euroopan alavia maita Irlannista aina Uralille asti. Rooman valtakunnan aikaan germaaniheimot alkoivat hakata metsiin aukkoja, ja siitä lähtien jykevät tammet ja lehmukset ovat kaatuneet milloin viljelysten tieltä, milloin polttopuuksi, milloin kaupunkien, linnojen ja laivojen rakentamisen tarpeiksi. Nyt jäljellä ovat vain aikoinaan kuninkaallisten metsästysmaiksi pyhitetyt alueet, niistä merkittävimpänä Bialowiezan metsä Puolan ja Valko-Venäjän rajalla.
Enää Bialowiezakaan ei ole turvassa. Alueella ensimmäisen maailmansodan aikana alkaneet hakkuut ovat viime vuosina kiihtyneet entisestään.
Huoli Euroopan lehtimetsävyöhykkeen viimeisen suuren aarnialueen tulevaisuudesta on havahduttanut myös suomalaisasiantuntijat. Joukko Helsingin yliopiston tieteentekijöitä toimitti helmikuussa Puolan ja Valko-Venäjän johdolle sekä Euroopan komissiolle vetoomuksen Bialowiezan suojelun edistämiseksi. Jo aikaisemmin liikkeellä ovat olleet Joensuun yliopiston tutkijat.
"On tärkeää, että ihmiset ympäri maailmaa osoittavat huolensa Bialowiezan puolesta", sanoo Helsingin yliopiston luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Kaisa Murdoch, joka oli luovuttamassa vetoomusta Puolan suurlähetystöön. "Bialowieza on Euroopan mittakaavassa todellinen biodiversiteettikeskittymä."
Bialowiezan metsä laajan Euroopan alankoalueen keskellä on pinta-alaltaan yli 1 500 neliökilometriä. Puolan puoleinen alue, noin 600 neliökilometriä, on kokonaan valtion omistuksessa, mutta kansallispuistona siitä on suojeltu vain murto-osa. Valko-Venäjällä koko metsä on virallisesti kansallispuistoa, mutta silti sieltä hakataan puuta.
Ennen 1900-lukua Bialowieza ehti kehittyä tuhansia vuosia ihmiseltä rauhassa, minkä ansiosta alueen luonto on ainutlaatuinen. Koskemattomina säilyneet vanhan luonnonmetsän kasvustot poikkeavat rakenteeltaan selvästi muista lauhkean vyöhykkeen metsistä Euroopassa.
Luonnonmetsän ominaispiirteisiin kuuluvat puuston monikerroksisuus ja monilajisuus sekä suuri kuolleen puun määrä. Bialowiezassa on myös silmiinpistävän paljon vanhoja, isokokoisia puita. Komeimmat tammet voivat olla ympärysmitaltaan jopa seitsemänmetrisiä.
Bialowiezan lajistoselvitykset kertovat alueen huimasta monimuotoisuudesta: tähän mennessä on löytynyt liki tuhat putkilokasvilajia, kolme tuhatta sienilajia ja yli yhdeksän tuhatta hyönteislajia. Pesivien lintulajien määrä on noin 180. Nisäkkäitäkin Bialowiezassa elää kuutisenkymmentä lajia, niistä kuuluisimpana eurooppalainen biisoni eli visentti.
Moni harvinainen tai muualta jo kadonnut laji pitää Bialowiezaa kotinaan, ja erityisesti lahopuusta riippuvaisille eliöille se on arvokas turvapaikka - oli ainakin ennen.
Kun Valko-Venäjä viisitoista vuotta sitten itsenäistyi, se aloitti omalla puolellaan aarnialuetta laajamittaisen puuntuotannon. Kansallispuistoon on rakennettu jopa saha. Puolassa taloudellista toimintaa on harjoitettu vuosikymmeniä, mikä näkyy vanhan luonnonmetsän dramaattisena hupenemisena istutusmetsien tieltä.
Vuonna 2003 hyväksytty uusi hoitosuunnitelma merkitsee Puolan puoleisessa metsässä noin 150 000 kuutiometrin vuotuisia hakkuita. Ainoastaan Bialowiezan kansallispuiston tiukimmin suojeltu ydinosa on nykyään kokonaan hakkuiden ulkopuolella. Muissa puiston osissa samoin kuin erillisillä luonnonsuojelualueilla puita kaadetaan vedoten muun muassa kaarnakuoriaisten aiheuttamiin tuhoihin.