Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielin Greco arvioi, että Suomen vaali- ja puoluerahoituksen valvonnassa on puutteita. Greco suosittelee, että Suomi tehostaisi lahjontaa koskevaa lainsäädäntöään ja koventaisi rangaistuksia.
Toimielin antaa oikeusministeriölle ja keskusvaalilautakunnille kymmenen suositusta puolueiden rahoitusta koskien.
Grecon mielestä valvonnan riippumattomuutta olisi vahvistettava merkittävästi. Samoin vaali- ja puoluerahoitusta koskevien ilmoitusten tulisi olla nykyistä tarkempia.
Lisäksi viranomaisten olisi tarkastettava rahoitusilmoitukset nykyistä perusteellisemmin ja säännösten rikkomisesta määrättävien rangaistusten tulisi olla riittävän kovia.
Suomessa vaalirahoitusta valvovat valtakunnallisella tasolla oikeusministeriö ja paikallisella tasolla kuntien keskusvaalilautakunnat. Grecon mielestä on olemassa vaara, että poliittiset intressit vaikuttavat valvontaan, koska oikeusministeriö on osa poliittista järjestelmää ja keskusvaalilautakunnat koostuvat puolueiden jäsenistä.
Oikeusministeriön mukaan Grecon esittämät suositukset on otettava erittäin vakavasti. Ministeriö asettaa ensi keväänä työryhmän pohtimaan suositusten täytäntöönpanoa ja muutostarpeita lainsäädännössä.
Suomen pitää antaa Grecolle kesäkuun 2009 mennessä raportti suositusten toteuttamisesta.
Grecon tutkijat kävivät kesäkuussa tarkastuskäynnillä Suomessa. Tuolloin he tapasivat muun muassa puolueiden, ministeriöiden, keskusrikospoliisin ja korruptiota vastustavan Transparency Finland -järjestön edustajia.
Vähäisen korruption maa
Grecon raportin tulokset eivät tulleet yllätyksenä oikeusministeriön vaalijohtajalle Arto Jääskeläiselle. Hän tiesi kesäkuisen tarkastuksen jäljiltä, että muutosehdotuksia on tulossa.
Jääskeläinen myöntää, että Suomen vaalirahoitusta koskeva lainsäädäntö on nykyisellään hieman löysä. Syynä tähän on ollut korruption vähäisyys Suomessa.
-- Olemme lähteneet siitä, että kun korruptiota ei ole juuri muuallakaan yhteiskunnassa, niin se ei löydä tietään vaalirahoitukseenkaan, Jääskeläinen sanoo.
Suomessa on ollut vuosituhannen vaihteesta lähtien voimassa laki ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta. Ensimmäisen kerran lakia sovellettiin vuoden 2000 kunnallisvaaleissa.
Ongelmana on ollut, että esimerkiksi kansanedustajien ilmoitukset omasta vaalirahoituksestaan ovat olleet ylimalkaisia, jolloin rahojen todellinen alkuperä on saattanut jäädä piiloon.
Jääskeläisen mukaan julkinen keskustelu vaalirahoituksesta on käynyt kovemmaksi vaali vaalilta ja vaatimukset läpinäkyvyydestä ovat lisääntyneet. Tämän vuoksi keväällä toimintansa aloittanut uusi hallitus kirjasi asian hallitusohjelmaansakin.