Pääkirjoitus

Eu­roo­pan koneet käyn­tiin, ainakin nyt se­te­li­ko­neet

Poliittisten johtajien kyvyttömyys tehdä Euroopan taloudelle välttämättömiä päätöksiä johti lopulta siihen, että vastuu kaatui Euroopan keskuspankille EKP:lle.

Poliittisten johtajien kyvyttömyys tehdä Euroopan taloudelle välttämättömiä päätöksiä johti lopulta siihen, että vastuu kaatui Euroopan keskuspankille EKP:lle. Sen pääjohtaja Mario Draghi ilmoitti torstaina, että EKP ostaa tarvittaessa rajoituksetta euromaiden  joukkolainoja. Ostoilla on tarkoitus painaa kriisimaiden lainakorkoja alas ja helpottaa niiden rahoituksen saantia.

Koska rahan syytäminen taloutensa rempalleen päästäneelle valtiolle olisi viinaryyppyjen tarjoamista alkoholiongelmaisille, lainoille asetetaan tiukat ehdot: apuun turvautuvissa maissa on toteutettava talousuudistuksia ja kovaa budjettikuria. EKP ei voi ostaa valtionlainoja suoraan, vaan asia hoidetaan niin sanotuilla jälkimarkkinoilla.

EKP ei ole asialla ensimmäistä kertaa. Kreikalle, Portugalille ja Espanjalle järjestettiin apua vuonna 2010. Toinen kerta oli vuosi sitten, jolloin ostot koskivat Italian ja Espanjan joukkolainoja. Operaatio pantiin poikki, kun Italian pääministeri Silvio Berlusconi luisteli irti sovitusta säästöohjelmasta.

Nyt käyttöön otettu ase on aiempia järeämpi. Apua tullee ensimmäisenä kyselemään Espanja, jonka pankit saivat EKP:n rahaa talvella jo tuhannen miljardin euron verran.

Keskeinen kysymys on nyt se, kuinka EKP pitää ehtojen tiukkuudesta kiinni. Tuen tarvitsijalla on halu saada lainansa mahdollisimman kevein ehdoin, jotta oman maan kansalaisia ei tarvitsisi liikaa kurittaa.

Parhaimmillaan EKP:n lupaus antaa kriisimaille lisäaikaa panna taloutensa kuntoon. Lopullinen vastuu siitä jää poliitikoille. Jos EKP:n operointi rauhoittaa yliherkkiä markkinoita, lupaus setelikoneiden käynnistämisestä voi luottamuksen kohentumisen kautta pumpata vauhtia myös euromaiden varsinaiseen tuotantokoneistoon.