Alankomaissa seurakunnat tarjosivat turvapaikkoja jo 1980-luvulla. Maassa vaikuttaa kirkkojenvälinen verkosto, joka tarjoaa seurakunnille tukea ja neuvoja turvapaikan tarjoaamiseen liittyvissä käytännön tilanteissa.
Britannian kirkoista haettiin ensimmäisen kerran turvapaikkaa vuonna 1985. Turvapaikkatilanteet ovat saaneet maassa paljon julkisuutta, ja seurakunnille on laadittu ohjeita niissä toimimisesta.
Saksassa perustettiin vuonna 1994 järjestö koordinoimaan kirkkojen turvapaikkatoimintaa. Useat seurakunnat ovat sitoutuneet toimintaan, ja niiden ansiosta moni kielteinen turvapaikkapäätös on muutettu myönteiseksi.
Norjassa 150 seurakuntaa avasi kirkkonsa turvapaikaksi karkotusuhan alaisille Kosovon albaaneille vuona 1993. Tämän seurauksena maan luterilainen piispainkokous antoi seurakunnille ohjeen, kuinka toimia turvapaikkatilanteissa. Enimmillään norjalaisseurakuntien tiloissa on ollut yhtä aikaa jopa 600 turvapaikanhakijaa.
Ruotsissa tunnetuin kirkkoturvapaikkana on Uppsalan lähellä sijaitseva Alsiken luterilainen luostari, jossa on pidetty huolta lukuisista pakolaisista. Vuonna 1993 poliisi tunkeutui luostariin ja karkotti useita siellä olleita pakolaisia. Tämän jälkeen turvapaikkaloukkauksia ei ole tapahtunut.