Helsinki
Talouden ennustaminen Euroopassa on vaikeaa, sillä tilastot ovat puutteellisia tai tiedot saadaan kuukausia myöhässä. Sen takia kaikki katseet on suunnattu Yhdysvaltojen lukuihin, toteaa Nordean pääekonomisti Juha Ahtola.
Yhdysvallat on paljon mielenkiintoisempi alue, koska sieltä saadaan tietoa valtavasti, jopa liikaa. Näin Ahtola selittää sitä, miksi Eurooppa tuntuu jääneen talousanalyyseissä niin varjoon.
Euroalueella tuotetaankin vain kourallinen niin sanottuja market movereita, indikaattoreita, joilla on potentiaalia heiluttaa markkinoita. Siksi esimerkiksi kaikki tuijottavat kuukausittain ifo-indikaattoria, vaikka se kertoo vain Saksan tilanteesta.
Faktojen puute johtaa malliennusteisiin, jotka ovat parhaimmassakin tapauksessa äärikonservatiivisia, eivätkä kykene reagoimaan mihinkään, Ahtola huomioi. "Vuosiennusteissa tietopohjaa on. Mutta ennustajat ovat hirveän heikolla pohjalla, kun tulee aidosti tarve muuttaa näkemystään."
Kovaa dataa saadaan neljännesvuosittain. Yleiseen tietouteen se tulee kuitenkin lähes kaksi kuukautta vanhentuneena. Euroopassa muutokset onkin haistettava kuulopuheista: "Sattumanvaraisuudella on hirveän iso rooli."
Ahtolan mukaan yksittäisten EU-maiden seuranta on jo heikentynyt euron myötä, vaikka juuri rahoitusmarkkinaympäristön muuttuminen onkin tehnyt euroalueesta luonnollisesti seurattavan alueen. Reaalitaloudellinen kuvakin muodostetaan edelleen pitkälti kansallistalouksien dynamiikkaa tulkitsemalla, mutta raportoinneista Saksa-, Ranska tai Italia-osiot ovat lähes kadonneet.
Tilannetta on pakko seurata maittaisten tilastojen avulla, koska euroalueen kokonaisaggregaatteja on hirveän vähän: "Se on suuri ongelma", Ahtola sanoo.
"Periaatteessa pitäisi olla yhtenäiset tilastot, koskee se sitten kauppaa, teollisuustuotantoa, viiksikarvaindikaattoreita." Tyypillisin viimeksimainituista on ostopäälliköiden indeksi. Mutta sitäkin laatii euroalueelta uutistoimisto Reuters, eikä virallinen tilastontuottaja.
Euroopassa onkin perinne tehdä hidasta, mutta tunnollista tilastoyötä, Yhdysvalloissa taas nopeita, tehokkaita otantoja.
"Sen takia aika hitaasti ennustajat muuttavat näkemyksiään euroalueen kehityksestä."
Teollisuustuotannostakin tuotetaan kovaa faktaa. Mutta nykyisillä euroalueen tilastoilla ei teollisuustuotannosta saada tarkkoja toimialoittaisia tietoja. "Meidän pitäisi saada tosi paljon parempaa tietoa alakohtaisista tuotantovolyymeistä."
Suuri puute on rahoitusmarkkinoiden kannalta sekin, ettei Euroopan kestokulutustavaroiden tilauksia raportoida. Ne paljastaisivat, onko yritysten investoinneissa odotettavissa piristymistä: "Ei Euroopasta saa mistään tällaista. Kansallisellakin tasolla tilanne on huono."
Euroopan teollisuuden ja kuluttajien luottamusindikaattorit taas ovat sinänsä hyviä, mutta ilman yksityiskohtaisuutta saatikka kaivattua nopeutta.
Yhdysvalloissa bisnesstatistiikasta väitellyt Ahtola aloitti ennustamisen Nordeassa vuosikymmen sitten. Sitä ennen hän ennakoi elinkeinoelämän suuntia Etlan leivissä saaden valtakunnan pessimistin leiman. Mutta tuolloin olikin lama.
Sittemmin Ahtola on nähty suurena optimistina.
Mutta viime kesäkuusta lähtien vire on jälleen pessimistisempi. Tuolloin osakekurssit romahtivat uudestaan, pitkälti kirjanpitoskandaaliyritysten, kuten Enron&Co:n vanavedessä. Ja nyt kasvua lukitsee Irakin kriisi. "Epävarmuuden täytyy poistua, ennen kuin näemme uusia eväitä maailmalla", Ahtola sanoo.
"Absoluuttisesti Suomessa on hyvä tilanne", hän vakuuttaa. Mutta tuskaa lisää se, ettei näköpiirissä ole voimakasta kasvuympäristöä, kuten 90-luvun lopulla. Mutta 3-3,5 prosentin vuosikasvukin on hyvä, hän muistuttaa.