Olympiakomitean johtoon nousseeseen Roger Talermoon kohdistuu poikkeuksellisen suuria odotuksia. Hänen tärkein tehtävänsä lienee huippu-urheilun rahoituksen turvaaminen.
Toimitusjohtaja Roger Talermon nousu Suomen olympiakomitean hallituksen puheenjohtajaksi oli odotettu valinta sen jälkeen, kun selvisi, ketkä lopulta ovat ehdolla tuolle Suomen urheiluelämän keulapaikalle. Toisella loppumetrien pääehdokkaalla, varapuhemies Ilkka Kanervalla oli uskottavuusongelma. Hän on istunut vuodesta 1990 Suomen Urheiluliiton johtopaikalla, mutta ei ole pystynyt vakuuttamaan yleisurheilujohtajana valitsijoita kyvystään kääntää suomalainen huippu-urheilu nousuun.
Ensimmäisenä puheenjohtajakisaan ilmoittautunut kansanedustaja Arto Bryggare puolestaan juuttui lähtötelineisiin, kun kukaan ei häntä olympiayhdistyksen valtuuskunnan kokouksessa komitean johtoon edes ehdottanut.
Näyttääkin vääjäämättä siltä, että poliitikkojen painoarvo urheiluelämän johtopaikoilla on laskussa ainakin toistaiseksi. Viime viikolla käytiin kisa Suomen Hiihtoliiton puheenjohtajuudesta, ja tuolloin politiikan ulkopuolista maailmaa edustava varatuomari Jaakko Holkeri päihitti kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen.
Menestys politiikassa ei olekaan tae onnistumisesta urheilujärjestön johdossa, vaikka poliitikkojen vaikutusarsenaaliin yleensä kuuluvat myös urheiluelämässä tarvittavat hyvät yhteiskuntasuhteet. Nyt urheilujohtoon etsitään selvästi jotain muuta kuin poliitikon taitoja. Talermolle oli "sosiaalinen tilaus", kuului kuvaava kommentti valinnan jälkeen.
Talermo on tuore ja ryvettymätön kasvo urheiluelämän huipulla. Häntä voi pitää sen takia todisteena suomalaisen urheiluliikkeen uudistumisesta. Tämä taisi, ikävä kyllä, olla kuitenkin lopulta valintaperusteena toissijainen asia.
Tärkeintä Talermon valinnassa tuntui olevan se, että hän edustaa talouselämää ja on kaiken lisäksi itse menestynyt liikemies. Hänen oletetaan pystyvän pitämään osaamisellaan olympiakomitean vahvana ja hankkimaan suhteillaan olympiaurheilulle uusia vauraita tukijoita. Menestystä ei voi ostaa, mutta rahalla voidaan luoda menestyksen edellytyksiä. Valitsijoiden silmissä siinsi euron kuva, kun he päätyivät Talermoon.
Taustojen perusteella Talermolla on edellytykset onnistua. Menestystä mitataan kuitenkin lopulta sillä, lähteekö suomalainen huippu-urheilu Ateenan mahalaskun jälkeen nousuun. Olympiakomitean puheenjohtaja ei ole ensimmäinen, joka kivitetään, vaan hänen vuoronsa tulee vasta urheilijoiden, valmentajien ja lajiliittojen vastuullisten jälkeen. Talermon onnistumiseen on kuitenkin ladattu tavallista suurempia odotuksia. Jos menestystä ei tule, katseet kääntyvät nopeasti myös huippu-urheilun johtopaikkaa kohti.
Jo puheenjohtajakamppailun aikana esitettiin epäily siitä, miten kansainvälisen yrityksen johtaja ehtii hoitaa sivutoimenaan tärkeää urheilujohtajan tehtävää. Talermo ei itse usko, että tehtävä vaatisi niitä 80:tä päivää vuodessa, joista entinen puheenjohtaja Tapani Ilkka puhui.
Kuvaavaa silti oli, että Talermo kiitteli valitsijoitaan satelliitin välityksellä työmatkalta Chicagosta. Keskiviikon Kauppalehdessä Amerin hallituksen puheenjohtaja Pekka Kainulainen veti jo rajoja Talermon työmäärälle. Jo 40 päivän käyttö olympiakomitean tehtäviin on Kainulaisesta liikaa. Toivottavasti Talermon ei sentään tarvitse ryhtyä johtamaan kuvapuhelimella muina päivinä olympiakomiteaa.