Kuvat kultaharkoista hivelevät saksalaisten itsetuntoa. Satoja tonneja keskuspankkikultaa on siirretty kaikessa hiljaisuudessa Frankfurtiin New Yorkista, Pariisista ja Lontoosta, minne harkot varastoitiin kylmän sodan aikana venäläisten ulottumattomiin. Helpotus vaurauden symbolin paluusta on ollut ilmeinen. Maailman toiseksi suurimmasta kultavarannosta – yli 3 300 tonnista – ei ole kadonnut grammaakaan. Kullan histo-riasta on jo kirja ja rahamuseossa kesänäyttely.
Kullan kosketus ei jätä ketään kylmäksi, mutta nykyrahan arvo perustuu luottamukseen.
Niinpä on Euroopan keskuspankki vasta puolittanut valtionlainojen hankinnat. Niitä on ostettu tuoreella rahalla jo yli 2 200 miljardin arvosta. Euromaiden keskuspankit jatkanevat ostoja mahdollisesti enää syksyyn asti. Jälkihoito on olennaista, joten paikkauksia tehtäneen edelleen lainojen erääntyessä.
Kesäkuussa EKP:ssä puhaltaa uusi vire, kun johtokunnassa aloittaa ensimmäinen täysiverinen poliitikko. Luis de Guindos siirtyy Portugalista kotoisin olevan Vítor Constâncion tilalle.
Espanjalainen johti Lehman Brothersin haarakonttoria Iberian niemimaalla, kunnes emo romahti ja samalla koko finanssimaailma. 2011 alkaen hän on vastannut velkaneuvotteluista EU:n kanssa ja uudistanut maataan talous- ja kilpailuministerinä. Uudella varapuheenjohtajalla ei ole keskuspankkiirikokemusta, joten hänen on epäilty sekoittavan finanssipolitiikkaa rahapolitiikkaan.
Kun Mario Draghi aloitti EKP:n pääjohtajana 2011, hänen kammottiin avaavan eurohanat velkaiselle Italialle. Toisin on käynyt.
Super-Mario on osoittautunut haukaksi. Hän on pelastanut kaudellaan ensin euron pankkikriisin syövereistä ”maksoi mitä maksoi” -strategialla ja käynnistänyt perään valtionlainojen ostot. Uusia seteleitä painavan rahapolitiikan tarkoitus on ollut kiihdyttää inflaatio takaisin kahden prosentin tienoille. Nyt euroalueen inflaatio on 1,4 prosenttia.
Euro on säilynyt vakaana, mutta lainaostojen vaikutuksista kiistellään. Joidenkin mielestä ostoilla olisi vivutettu peruskorkoa prosentin verran. Toisaalta on arveltu, että ilman EKP:n aktiivisuutta korkotaso olisi ehkä syöksynyt jopa kuusi prosenttia.
Yhdysvaltojen Fed toimi nopeammin ja elää nyt ihan toisissa sfääreissä. Se nosti korkohaitaria viimeksi maaliskuussa uuden pääjohtajan Jerome Powellin kanssa. Britannian ja Norjan on ennakoitu seuraavan.
Eurokorkoja taas on nostettu viimeksi 2011. Vaan jos ei USA:n presidentin lietsoma kauppasota surkastuta talouskasvua, niin ehkä Draghikin saa ilmoittaa vielä kautensa huipennukseksi koronnoston ihmeestä.
Varapuheenjohtaja edustaa etelää, joten uusi, syksyllä 2019 aloittava pääjohtaja voisi tulla pohjoisesta. Irlannin Philip Lanesta tai Suomen Erkki Liikasesta olisi toki helpompi neuvotella Etelä-Euroopan kanssa, jos vaihtoehtona on Saksan keskuspankin pääjohtaja Jens Weidmann. Liittokansleri Angela Merkelin entinen talousneuvonantaja on pätevä eurohaukka, joka vastustaa ultrakevyttä rahapolitiikkaa. Saksalaisille Weidmann olisikin EKP:n pääjohtajana täyttä kultaa, pitäähän säästäjäkansa miinuskorkojen euroa pahana painajaisena.
Bundesbankin pääjohtajia on vieroksuttu EKP:n ruorissa alusta alkaen, joten lähteekö Merkel käymään suosikistaan kauppaa? Toisaalta voisi vain ihme sovittaa EKP:n johtoryhmään kerralla kaksi saksalaista: lisäksi on Sabine Lautenschläger nykyisen kuusikon ainoa nainen.